Rauha ja Urho viettävät eläkepäiviään Lieksan keskustassa. Entinen lehtiasiamies nauttii
Viikko Pohjois-Karjala -lehden sanaristikoiden ratkomisesta. Kuva: Jukka Timonen

Posti ja vanhusten kauppaostokset sisälle asti kannettuna ja käteisnostoja kotipihalla. Utopiaa?  Ei, vaan se oli Åken perheen tarjoamia palveluja puolivuosisadan ajan.

Vuonna 1947 perustettiin Lieksan Hattuvaaran maalaiskirjeenkantolinja. Urho Åken isä Otto Allan Åke otti postin kannon kontolleen. Kahdeksanlapsisen perheen maanviljelijäisällä oli maitotilan pidossa ja savotoissa riittävästi puhdetta, joten hän pisti vanhimmat lapset jakamaan postia 17 kilometrin mittaiselle jakelureitille.

– Postireppu siirtyi pykälittäin aina vanhimmalta nuoremmalle, Urho kertoo, miten vastuullinen tehtävä periytyi sisaruskatraan kesken, aikanaan myös hänelle itselleen.

Urakka oli lapselle vaativa, sillä posti oli jaettava koulupäivän jälkeen polkupyörällä ja hiihtämällä taivaltaen. Jaettavat kirjeet ja sanomalehdet tulivat kylälle vasta kello 16.30:n ilta-autossa. 

Perhe palveli 50 vuotta

Postinjakelu oli Otto-isän nimissä aina vuoteen 1971. Tämän jälkeen jakovastuun otti Urho, joka hoiti tehtävää aina vuoteen 1998 asti. Åken perhe vastasi siis 50 vuoden ajan postin perille menosta Hattuvaaran alueella.

Tuona aikana postinjakajan kulkupeli kehittyi huimasti: lasten polkupyörä- ja hiihtoreissuista mopokyytiin ja lopulta postipalveluauton käyttöön.

– Talvella minulla oli mopossa nastarenkaat ja Posti maksoi mopokorvausta, Urho muistelee autotonta aikakautta.

Korvaus jakelutehtävästä ei ollut tuolloin kummoinen, 200 markkaa kuukaudessa. Sillä ei autoja osteltu.

LIEKSA / Jukka Timonen

Lue juttu kokonaisuudessaan lehdestä nro 33/2021