Kari U.Pesonen sanoo arvostavansa niin oman aikansa taiteellisten johtajien Jouko Turkan ja Kalevi Nissilän kuin myös silloisen kaupunginjohtaja Aaro Heikkilän sekä johtokunnan puheenjohtajan Tapani Timosen työtä joensuulaisen teatterin hyväksi.

Kari U. Pesosen kaudesta Joensuun kaupunginteatterin toimitusjohtajana Jouko Turkan aikaan ei vauhtia ja dramatiikkaa puuttunut. Uhkauksista huolimatta vallankumousta ei kuitenkaan koskaan koettu eikä Pesosta ammuttu.

Miltei kaikki joensuulaiset tuntenevat Kari U. Pesonen – jos ei muusta niin äänekkäästä naurusta ja polvihousuista, joissa hän poliittisiin ja kulttuurisiin tapahtumiin usein osallistuu vuodenaikaan ja pakkaskeleihin katsomatta.

Polvihousuille löytyy aikanaan oma selityksensä, mutta mennään siihen myöhemmin. Aloitetaan alusta. Pesonen syntyi äitinsä evakkomatkalla Oulussa tammikuussa 1944. Oikea koti sijaitsi Nurmeksen Porokylässä, jonka rautatieasemaa Neuvostoliitto pommitti noihin aikoihin.

Nelilapsisen perheen lapsista kaksi veljeä syntyivät Nurmeksessa, sisko puolestaan Juuassa, johon perhe muutti seuraavaksi isän Juuan kunnan metsäteknikon työn perässä. Sieltä tie vei edelleen Tohmajärvelle ja lopulta Joensuuhun olympiavuonna 1952.

Joensuussa Pesonen myös pääsi ensi kertaa elämässään teatteriin, joka tulisi myöhemmin näyttelemään hänen elämässään isoa roolia. Pesonen nimittäin luki kauppaopiston työn ohessa, kävi sitten sotaväen ja tuli lopulta kaupungin rahatoimiston palkkalistoilta valituksi Joensuun kaupunginteatterin toimitusjohtajaksi joulukuussa 1970.

– Vastasin teatterin talouden lisäksi myös ravintolatoiminnasta, joka oli tullut Joensuun kaupunginteatteri Oy:n kylkeen 1950-luvulla. Myöhemmin remontoimme sisustusarkkitehti Martti Tiilikan johdolla teatterin lasiterassin ympärivuotiseen käyttöön ja aloitimme siellä muun muassa kaupunkilaisten kahvittamisperinteen Joensuu-päivänä, Pesonen selventää.

JOENSUU / Arto Miettinen

Lue lisää lehdestä nro 17/2019