Hämäläisten perheen talo Uimaharjun rautatieaseman alueella on todennäköisesti 1880-luvulta. Tarkkaa rakennusvuotta ei tiedetä. Kuva: Susanna Eriksson

Veera Hämäläinen ihastui entiseen ratavahdin taloon niin palavasti, että tilaisuuden tultua muutto Helsingin sykkeestä Uimaharjuun tapahtui hetkessä. Suojellussa talovanhuksessa on oppinut sietämään keskeneräisyyttä.

Vuonna 2008 Helsingissä asunut, joensuulaislähtöinen Veera Hämäläinen oli käymässä äitinsä luona, kun huomasi kiinteistövälitysfirman ikkunassa ilmoituksen Uimaharjun rautatieaseman alueella myynnissä olevasta talosta. Ratavartijan talo oli kuitenkin vielä silloin saavuttamattomissa eikä vähiten siksi, että talo oli ehtinyt jo mennä kaupaksi. 

– Lisäksi olin Helsingissä palkkatöissä enkä olisi voinut muuttaakaan, Hämäläinen muistelee. 

Seuraavien kahden vuoden aikana hän alkoi leikitellä ajatuksella paluumuuttaa Pohjois-Karjalaan. Päätös kypsyi hiljalleen, ja lopulta unelmien taloksi muuntautunut entinen ratavahdin työsuhdeasuntokin vapautui.

Tuttua kolinaa

Vuonna 2010 Hämäläinen kuuli talon olevan jälleen myynnissä. Ostopäätöstä ei kauan tarvinnut miettiä, varsinkaan, kun työtilanne oli ehtinyt jo muuttua. 

– Viihdyin Helsingissä, mutta olin vuoden verran pitänyt kotoa kä-
sin omaa käännöstoimistoa ja työhuone makuuhuoneessa alkoi kyllästyttää. Sen verran täällä on
halvemmat neliöt, että pystyi ostamaan yhden huoneen isomman
talon, Hämäläinen naurahtaa.

Tärkeää oli sekin, että talon vieressä on toiminnassa oleva junapysäkki – siten autoton pääsi liikkumaan helposti paikasta toiseen.

– Olen aina pitänyt junasta paljon bussia enemmän. Ehkä voi ajatella, että kun kiskot meni vierestä, niin oli jotain tuttua kolinaa, Hämäläinen virnistää ja viittaa Helsingin asuntoonsa, joka oli raitiovaunureittien äärellä.

Tulevan puolisonsa hän tapasi puoli vuotta myöhemmin ja muutti tämän perässä vielä hetkeksi Helsinkiin. Pysyvästi pariskunta
uimaharjulaistui vuonna 2013. 

Alkuperä tuntematon

Uimaharjun rautatiealue on Museoviraston ”valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen” listalla ja suojeltu niin sanotulla vuoden 1998 Rautatiesopimuksella. Alueella on Hämäläisen talon lisäksi toinenkin työläisasunto, rautatieasema sekä rakennus, joka on aikanaan ollut asukkaiden yhteinen sauna- ja leivintupa. Lisäksi alueelle on tuotu Suomen ainoa säilynyt asema-alueiden puinen vesitorni. 

Hämäläisen talo ei ole täysin alkuperäinen, sillä tontilla ennen ollut talo on aikanaan palanut. Nykyinen talo on siirretty, mutta mistä, sitä Hämäläinen ei osaa sanoa. Museoviraston arkistoja kaivamalla hän on selvittänyt, että talo on ilmeisesti siirretty luovutetun Karjalan alueelta, mahdollisesti Lahdenpohjasta. Monet merkit viittaavat siihen, että siirto on tehty ennen sotia. 

– Aikaisempaan aikaan viittaavia tiedonhitveitä on löytynyt, mutta ne ovat saattaneet kulkeutua tänne jälkikäteenkin, Hämäläinen toteaa viitaten muun muas-
sa halkokaapista löytyneeseen vuoden 1924 sanomalehteen. 

Nyt Uimaharjun rautatieaseman aluetta ollaan suojelemassa myös Joensuun kunnallisella suojeluasemakaavalla. Sen vaikutuksista tosin ei vielä tiedetä, sillä tiettävästi nuija ei vielä ole kopahtanut kaupungin päätöspöytään.

UIMAHARJU / Susanna Eriksson

Lue lisää lehdestä nro 28–30/2019