Laulukuorojen harjoitukset Sortavalassa Vakkosalmen puistossa 28.6. 1935. Historiallinen tapahtuma keräsi yli 3000 ohjelmasuorittajaa. Tämän jälkeen Sortavalassa ei enää järjestetty suomalaisajalla laulujuhlia. Kuva: Pajari, Suomen Ilmavoimamuseo

Sortavala oli suomalaisajalla vilkas liike-elämän ja kulttuurin keskus. Laatokan Karjalan merkittävin kaupunki. Sortavalan siirtyminen itänaapurille muutti kaiken. Nyt muistojen kaupunki on saanut arvoisensa historiikin, joka on samalla kappale Suomen ja Venäjän yhteistä historiaa.

Sortavalan historiaa tutkiessaan teoksen toimittajat, professorit Tapio Hämynen ja Hannu Itkonen päätyivät tulkitsemaan kaupungin vaiheita kahtena kesken jääneenä projektina.

Suomalaiskauden lopulla – ennen viime sotia – rakennettiin innokkaasti modernia Sortavalaa; uusia asuin- ja liiketaloja nousi eri puolille miljöötä. Kulttuurielämä oli monipuolista ja vireää, mikä pistettiin merkille muuallakin päin maata. Projekti tyssähti sotiin.

Rajakaupungin siirryttyä venäläisille Sortavalasta ryhdyttiin tekemään sosialistista ihannekaupunkia suunnitelmatalouden tiukassa hengessä. Tämä projekti pysähtyi puolestaan neuvostovaltion hajoamiseen joulukuussa 1991.

Hiljattain ilmestynyt Sortavala-historiikki on osin suomalais-venäläisen yhteistyön tulosta. Venäläisiä tutkijoita tässä erinomaisessa teoksessa ovat Aleksandr Paskov ja Sergei Verigin Petroskoin valtionyliopistosta sekä Olga Iljukha Karjalan tutkimuskeskuksesta. 

Yury Shikalov Itä-Suomen yliopistosta on vastannut valtaosaltaan neuvosto-Sortavalan kuvauksista. Hän muun muassa kirjoittaa: ”Sortavalan keskusta sai olla suhteellinen rauhassa lähes koko neuvostoajan. Vanhoja taloja ei korjattu, mutta niitä ei myöskään purettu pois.”

Suomalaisille – eritoten kotiseutumatkaajille  – Sortavala on ollut ja on yhä edelleen kiinnostusta herättävä muistojen kaupunki; portti satumaiseen, tuhansien tarinoiden ja maamerkkien Laatokan Karjalaan.

Kesällä 1932 vihitty Karjalansilta oli Sortavalan modernisoitumisen ehkä tunnetuin maamerkki ja miten monia tarinoita liittyykään esimerkiksi vuonna 1938 valmistuneeseen Sortavalan Seurahuoneeseen.

Kari Kumpulampi

Lue juttu kokonaisuudessaan lehdestä nro 13/2020