SDP Savo-Karjalan piiri sai joukkoonsa vuodenvaihteessa kaksi uutta kuntaa: Heinäveden ja Joroisen

Suurella osalla Savo-Karjalan alueen työväenyhdistyksistä historia ulottuu sadan vuoden taakse 1920-luvulle. 

Historiankirjat kertovat, että tuohon aikaan työväenliikkeen ideologia jakautui. Sosiaalidemokraatit korostivat luokkavastakohtaisuuksien tasoittamista ja asteittaista poistamista Ruotsin mallin mukaisesti. Kommunismi puolestaan merkitsi luokkayhteiskunnan korvaamista proletariaatin diktatuurilla. 

Vesannolla Niinivedenpään Työväenyhdistys on perustettu jo 1911. Kuopiossa puolestaan 1923 ja Lapinlahdella 1924. Rautalammilla 1928, Tuusniemellä ja Suonenjoella 1931, Sonkajärvellä 1947, Siilinjärvellä 1950 ja Kaavilla 1963. Kaikkiaan Savo-Karjalan sosiaalidemokraattien piirissä on yhdistyksiä eli puoluejaostoja yhteensä 38, joista 15 Pohjois-Savossa ja 23 Pohjois-Karjalassa. 

Mistä tämä liike sai voimansa, mikä sytytti nuotion, josta liekki pääsi leviämään? Sata vuotta sitten yhdistysten perustajat kantoivat varmasti muistoja ajasta, jolloin vuosisadan vaihteessa työväenliike kokosi laajat joukot yhteen. Tunteet olivat pinnassa ja puheet voimallisia. Liike oli ollut vastaus hyvinvoinnin tarpeisiin, jonka he omakohtaisesti tunsivat. 

Uudet aatteet olivat innostaneet ihmiset näkemään paremman vaihtoehdon olemassa olevalle yhteiskunnalle. Paikallisina toimenpiteinä he rakensivat talkoilla työväentalot, mahdollistivat laaja-alaisen harrastustoiminnan, keskustelivat ja jakoivat toivon oikeudenmukaisemman huomisen rakentamisesta.

Samoin he olivat oppineet tuntemaan, kuinka vastakkainasettelu oli kansalaissodassa kohdannut rajansa. Omatkin joukot olivat hajaantuneet eri aatteisiin. Ihmisten yhdistyminen ja toiminnan organisoituminen olivat tarpeen elinolojen parantamiseksi. 

Tarvittavan muutoksen täytyi tapahtua järjestyksen mukaan, yhdessä ja sovittamalla eri näkökantoja yhteen. Tässä tehtävässä paikallisyhdistyksillä oli tarkoituksensa ja sidoksensa ihmisten arkeen. 

Mitä kuuluu Savon perinteikkäille yhdistyksille nykyisin? Niin kunnat kuin työväenyhdistyksetkin ovat vuosikymmenten aikana kohdanneet yhteiset kehitystrendit, toimintaympäristön ja kulttuurin muutokset. 

Isoja ilmiöitä ovat olleet kaupungistuminen, joka on merkinnyt näille alueille muuttotappioita. Enemmän kätköissä, mutta silti todellisena, voi havaita yhteisöjen sisäisen haurastumisen. 

Vapaa-aika on privatisoitunut ja se on vienyt pontta yhteiseltä talkootyöltä ja sitoutumiselta. Toisaalta nyt nousussa ovat ajankohtaiset ilmiöt etätyöstä ja uudenlaisista jälkimaterialistisista elämänarvoista. Ne saattavat avata uusia mahdollisuuksia, jotka muuttaa kehityksen suuntaa.

Rautalampi ja Sonkajärvi tapausesimerkkeinä

Hannu Korhonen Rautalammilta kertoo ensin työväentalosta. Se on ollut paikka, jossa on harrastettu ja juhlittu. Poikkeuksellinen aika on tosin hiljentänyt juhlimiset ja kokoontumiset, mutta toivottavasti tästä saadaan vielä yhteinen aktiivinen keskus kylälle.  

Vesa Hynynen Sonkajärvelltä puolestaan kertoo, että hyvää kuuluu, mutta huolia on ilmassa. 

– Vuosikymmenestä toiseen demarit ovat olleet vahvoja vaikuttajia. Viimeksi kuntavaaleissa olimme toiseksi suurin ryhmä viiden valtuutetun porukalla. Tekninen vaaliliitto perussuomalaisten, vasemmistoliiton ja kokoomuksen kanssa antoi jaetun valta-aseman suhteessa keskustapuolueeseen, kertoo Hynynen. 

– Opimme kuitenkin, että vaaliliitto oli virhe. Teknisen vaaliliiton tarkoitus oli myös tehdä yhteistä politiikkaa, mutta koimme tulleemme petetyiksi. Arvopohjat olivat lopulta kaukana toisistaan, eivätkä vaikeudet liittyneet pelkästään arvoihin. Yhteisestä tekemisestä ei tullut mitään ja luottamus katosi. Pelisäännöt olivat kateissa, eikä pitkäjänteinen yhteinen päätöksenteko onnistunut. Tekemisen perusasiat, kuten kunnioitus toista ihmistä kohtaan heikentyivät. Ensin tilanne näytti antavan riittävän painoarvon keskustavaltaisen kunnan uudistamiseksi, mutta lopulta se kulutti paljon voimavaroja. 

Sonkajärven nykyisistä demari-valtuutetuista lähes kaikki ovat jättäytymässä pois. Puolella ryhmän valtuutetuista ikääntyminen on ymmärrettävä syy. He ovat jo tehneet suuren työn. Uusia nuoria valtuutettuja on muuttamassa pois paikkakunnalta. Jäljellä on vain muutama tekijä ja on vaikea löytää uusia ehdokkaita tilalle, vaikka äänestäjäkuntaa olisi ihan hyvin. 

Työn jatkuvuuden haaste on myös Rautalammilla, kertoo Hannu Korhonen. Uusia ehdokkaita on vaikea löytää, etenkään edustamaan useita eri väestöryhmiä. Sosiaalidemokraateilla on ollut hyväksytty paikkansa yhteisöissä, mutta nyt poliittiset jännitteet ovat kasvaneet. 

Molemmista kunnista kuuluu samanlaista demokratialle huolestuttavaa viestiä, että ehdolle ei uskalleta asettua, vaikka oltaisiin asian ja aatteen puolella. Leimautuminen on uhka yhteisössä elämiseen ja jopa työpaikkoihin liittyen. Se, mikä on nähtävissä politiikan tavassa Helsingissä, tuntuu myös täällä. 

Yhteistyötä hyvässä hengessä oli ennen helpompi tehdä, vaikka poliittiset päämäärät olivat keskenään erilaisia. Nyt pitää olla erityistä uskallusta pitää oma linja ja tunnustaa arvojaan. Korhonen tuo kuitenkin esiin, että uskallus on kannattanut. Sitä ihmiset lopulta arvostavat. 

KUOPIO / Erno Säisänen

Lue juttu kokonaisuudessaan lehdestä nro 10/2021