Anna Kinnunen haluaa tutkimuksellaan haastaa ihmisiä miettimään, mikä meidän ajan outo ja poikkeava saa tulevaisuudessa selityksen ja hyväksynnän, muuttuu normaaliksi.

Normaalin ja poikkeavan ja on aina häilyvä, ja jokainen aikakausi ja kulttuuri määrittelee mielen sairastamisen uudelleen.

Joensuulainen kulttuurintutkija Anna Kinnunen väittelee 4.12. hulluuskäsityksistä. Väitöksen nimi on Johtolankoja hulluuteen. Tutkimus mielen sairastamiseen kytkeytyvistä kulttuurisista käsityksistä.

Kinnusen tutkimuksen kohteena ovat kansanperinteen ja populaarikulttuurin heijastamat käsitykset, joita tarkastellaan kulttuurintutkimuksen menetelmin.  Kyse ei siis ole esimerkiksi psykologiasta tai lääketieteestä, vaan ihmisten tavoista määritellä mielen sairastamista eri aikoina.

Eri aikakausille ominaiseen tapaan kuvata ja sanoittaa mielen sairastamista Kinnunen on tutustunut usean erityyppisen aineiston kautta. Aineistossa on muun muassa perinnearkistoon tallennettu tieto, siilinjärveläisen Harjamäen mielisairaalan henkilökunnan haastatteluja, sairauskertomuksia ja Prinsessa-elokuva.

Ristivalotusta ja kokonaiskuvan hakemista

Väitöskirjana Kinnusen tutkimusta voikin verrata kaleidoskooppiin, jonka kautta avautuu näkymiä tutkimuksen kautta esille tulleisiin mielen sairauksista kertovan puheen piirteisiin. Etsimällä erilaisista aineistoista hahmottuvaa kokonaiskuvaa ja ristivalottamalla aineistoja Kinnunen on löytänyt mielen sairaudesta puhumista kuvaavia yleispäteviä piirteitä.

– Mielen sairaus ja terveys määritellään aina aikakaudesta ja paikasta käsin. Jokainen aika tuottaa omat käsityksensä siitä mikä on tervettä ja sairasta, tavallista ja poikkeavaa, ja tätä rajankäyntiä on tapahtunut ja tapahtuu koko ajan.

Tärkeitä rajapaaluja terveyttä ja sairautta määriteltäessä ovat Kinnusen mukaan olleet työkyky, yhteisön ja esimerkiksi kirkon normien noudattaminen, ruumiillisuus sekä seksuaalisuus:

– Juuri seksuaalisuuteen kiteytyy paljon rajankäyntiä normaaliuden ja poikkeavuuden välillä. Sata vuotta sitten esimerkiksi onanismia saatettiin pitää alkavan mielisairauden merkkinä. Onanisteihin liitettiin ei-toivottuja piirteitä, kuten laiskuus, epäsosiaalisuus ja hyödyttömyys. Nyt itsetyydytykseen kannustetaan.

Tämä havainnollistaa selkeästi sen, miten lyhyelläkin aikavälillä kulttuuriset käsitykset voivat muuttua.

Pia Paananen / Joensuu

Lue juttu kokonaisuudessaan lehdestä nro 35/2020