Pentti Piiparinen ja Esa Pakarinen Joensuun vanhan työväentalon jäähyväistilaisuudessa 11.9.1979. Kuva: P-K museo / Viikko Pohjois-Karjala -lehden kokoelma

Suomen lehdistössä on vuosien saatossa ollut monenlaista sanaseppoa. Tasaisen varmaa tekstin tuottajaa. Ja sitten erikoisuuksia, jotka ovat herättäneet intohimoja ja mielenkiintoa. Yksi parhaimmista on Pohjois-Karjalassa ja entisessä Kansan Voimassa vaikuttanut Pentti Piiparinen. Hänenlaisiaan ei enää ole. Eikä tule. Hänen tyyppisten toimittajien valmistus on lopetettu.

Kun Pentti Piiparinen, tuttujen kesken Pena asteli lokakuussa 1966 toimitukseen, kertoili hän aikaisemmasta työelämästään. Höytiäisen Teerisaaressa oli toimiva kansakoulu. Pena kertoi olleensa siellä opettaja-keittäjä! Erikoinen kaksoisnimike.

Penan toimittajan uralle mahtui monenmoista tapahtumaa. Erikoisen kiinnostunut hän oli kulttuurista. Itsekin oli nuorena teatterissa näyttelijänä. Kiteen aikana toimituspalaverissa Pena kertoi silmät leimuten tapaamisestaan nuorten laulajien ja soittajien kanssa.  Arveli, että silloin vielä nimettömästä porukasta tulee maailmankuulu, jos jaksavat jatkaa harrastusta. 

Myöhemmin heidät opittiin tuntemaan Sari Kaasisen johtamana Värttinänä. 

Musiikkimiehenä Pena teki pajupilleistä ja huiluista lähtien soittimia. Kun Pena muutti eläkkeellä ollessaan Espanjaan, Jokelan pöytäliinapuolella kiersi jo kuukauden kuluttua huhu, että hän toimi täysillä paikallisessa teatteriryhmässä.

Penan sanavalmius oli perinnöllistä, sillä isä Väinö Piiparinen oli ollut samaisen lehden toimittaja.  Pena muistetaan tavan juttujen lisäksi pakinoistaan Miitrei-nimellä.  Kansan Voimassa oli Sortavalan aikana vahva vaikuttaja August Lindgren, joka käytti nimimerkkiä Musta Miitrei. Salapoliisityön tuloksena hänen hautansa löytyi Kuopion hautausmaalta. Johtokunnan puheenjohtaja Aaro Heikkilä, päätoimittaja Sakari Tahvanainen ja Pena kävivät viemässä hautapaikalle myöhästyneen muistokiven. 

Penan tapaisille sattui yhtä sun toista. Neekerisaaressa eli lehtimiesten huvilalla talon paras kamera sattui vahingossa putoamaan Pyhäselkään. Kuivattaminen lämpöpatteri päällä teki siitä takuuvarmasti entisen.  Liiton kunniamerkki meni uusiksi, kun eka kappale hävisi. Ja Urkin aikana Pena keräsi linnan kutsuilla pikkutakin taskuun ilmaisia pikkusikareita. Aamulla kaikki oli pikkuisina murusina taskun pohjalla.

Hienointa aikaa Penalle oli varmaankin se, kun hän pääsi ajamaan täyttä koneella Jouko Turkan ja Joensuun teatterisodan aikana. Oli ”hieman” eri mieltä kuin lehden entinen päätoimittaja ja teatteri hallinnosta mukana ollut Tommi Moilanen. Rauhan miehen Pena ei rakastanut oikeita sotia. Niinpä hän sai lehtimiesyhdistyksen johtokunnan julistamaan Neekerisaaren, nykyisen Uutisen, ydinasevapaaksi vyöhykkeeksi. Penalta onnistui, mutta Urkki ei saanut Pohjoismaista vastaavaa.

Pena oli myös eläinrakas. Sen saivat työkaverit huomata. Toimituksessa saattoi olla ruttuturpainen bokseri tai kilpikonna. Kissa sai kunnianimen Miitrei. Ja Neekerisaaressa vaelteli muutamana kesänä lampaita. 

Hienoa aikaa Penalle oli myös Kiteellä, kun saman aikaan paikkakunnan oma edustaja, Ruupovaaran Reino Karpola oli eduskunnassa. Kirjoituskoneen lyöntinopeus kasvoi, jos mahdollista teatterisotaakin suuremmaksi.  

Kiteen Puhoksessa vietettiin suurta suomalaista höyrylaivajuhlaa Ilmarisen kunniaksi. Paikalla oli tasavallan eliitti Mauno Koivistosta alkaen. Juhlien jälkeen juhlarahvas ryhtyi siirtymään kirkolle. Hämmästyksen sormi meni kummastuksen suuhun, kun silloin maamme rikkain henkilö, Aatos Erkko, pyysi kuljetusta Penalta! Pena vanhahko Wartburg kulki hieman kylkimyyryssä, kun Erkko oli ahtautunut etupenkille.

Myöhemmin myös Mauno Koivisto sai viestin Penalta ja muilta läänimme edustajilta. Kun Manu valittiin eka kerran presidentiksi, vei lähetystö adjutantille pullon Kiteen kirkasta. Loppusijoituspaikka ei ole tiedossa. 

Parhaiten Penan muistoa kuvanne yli kaksi vuosikymmentä työtoverina olleen Kauko Variksen kuvaus: 

– Hänestä on kaikin puolin positiivinen muisto. Sillä miehellä oli sana hallussa. 

Pentti Piiparisen tuhkat levitettiin hänen omasta toivomuksesta Itämereen. Mukana myös olivat hänen lapsensa, kertoo Pentin viimeiset asiat Espanjassa hoitanut elämänkumppani Sairi Piiparinen.  

Kari Pikkarainen

Tämä kirjoitus perustuu Sairi Piiparisen ja Kauko Variksen haastatteluihin ja Pertti Elsisen kirjoittamaan lehden historiateokseen. Mukana on myös kirjoittajan työtoveruuden ja  monikymmenvuotisen ystävyyden aikana kertynyttä muistitietoa.  Pentti tuli toimittajaksi  1966 ja siirtyi toimitussihteeriksi 1968 . Tämä katkeroitti legendan nimeltä Väinö Siltanen. Syntipukki ei ollut Pena vaan päätoimittaja Saku Tahvanainen. 

Pentti Piiparinen kuoli Espanjassa 12.10.2018.