Lähihoitaja Sari Pottonen korostaa, että työssä jaksaakseen on otettava myös uusia haasteita.

Hoitoalan ammattilainen päätti kaikkien työkiireiden keskellä, että 46-vuotiaana jos koska on sopiva hetki lähteä kouluttautumaan uusille urille.

Kontiolahtelainen Sari Pottonen kokee olevansa lähihoitajana omalla alallaan, eikä 90-luvulla tehty ammatinvalinta ole kaduttanut. Työ ihmisten kanssa antaa paljon, mutta myös ottaa.

– Kulunut koronavuosi on osoittanut, että lähihoitajan työ unohdetaan. Puhutaan kyllä sairaanhoitajien jaksamisesta ja arvostetaan heidän joustamistaan, mutta potilasta lähellä olevan muun hoitohenkilöstön tekeminen jää varjoon.

Potilaan hyvinvoinnille kohtaaminen on ensiarvoisen tärkeää. Pottosen työpaikalla, neurologisella kuntoutusosastolla toiminnallisuuden opettelu voi tarkoittaa, että hoitajalla pitää olla aikaa havaita asiakkaan silmänräpäyskin. Siitä alkaa kommunikointi.

– Kaikki alkaa olla kellotettua, pitää olla tehokas. Asiakkaan kannalta se ei ole aina hyväksi, kun oikeanlaiseen kohtaamiseen ei ole aikaa.

Sari alkoi tuntea, että työvuorolistalla oli usein ykkösvapaita, ja palautuminen jäi vaillinaiseksi. Hän valitsi itselleen sopivan tavan joustaa, ja alkoi opiskella uutta alaa. Samalla voi tehdä lähihoitajan työtä Siun sotelle keikkalaisena Sarastia Rekry Oy:n kautta.

– Koin myös, että lähihoitajan työssä minulla ei olisi ollut riittävästi uuden oppimisen ja etenemisen mahdollisuuksia, jaksaakseni tarvitsen myös haasteita.

Uutta oppia töissä

Sari Pottonen opiskelee Ylä-Savon ammattiopistossa isännöinnin ammattitutkintoa. Oppilaitos sijaitsee Iisalmessa, mutta opiskelu tapahtuu pääasiassa työpaikalla, työnantaja on Joen isännöintikeidas.

– Numerot ovat ruvenneet näyttämään yhä mielenkiintoisemmilta, kertovat paljon enemmän kuin ennen.

Kevät tulee olemaan yhtiökokouksia ja muita vastaavia käytännön isännöintiin kuuluvia tehtäviä. Se on täysin toisenlaista kuin lähihoitajan työ, tarpeellista vastakohtaa mielelle. Tutkinto on edessä näyttökokein vuoden kuluttua.

Sari Pottosen uralle tämä ei kuitenkaan ole harha-askel, sillä kokemusta on miehen kanssa yhteisen, rakennusalalla toimivan Ykköspuu-yrityksen kautta. Siinä Sari ehti työskennelle kymmenisen vuotta. Kokemusta on myös sisustusmyyjän työstä ja ravintola-alalta.

Nykyisiä opintojaan Sari Pottonen suorittaa Työllisuusrahaston aikuiskoulutustuella. Sitä voivat saada palkansaajat ja yrittäjät, joilla on yhteensä vähintään kahdeksan vuoden työhistoria.

– Kannustan kaikkia opiskelemaan, silläkin uhalla että tulot putoavat. Opiskeluista saa uutta virtaa ja intoa, työn rinnalle mielekästä tekemistä.

Vaikuttaminen tärkeää

Sari Pottonen muistuttaa, että hoitoala tarvitsee tekijöitä. Lähihoitaja on moniosaaja ja erikoistumisvaihtoehtoja on runsaasti. Hän itsekään ei ole sanojensa mukaan ”työhönsä työliintynyt”, eikä ole siitä kokonaan luopumassa, vaan haluaa sen vastapainoksi ja lisäksi jotain muuta.

Vastapainoa on myös luottamustehtävien kautta vaikuttaminen. Sari Pottonen on jäsenenä Meijän sote JHL 212 ry:n hallituksessa sekä Hoito- ja hoiva-alan jaostossa. Taustavaikuttajana hän on ollut myös kunnallisessa päätöksenteossa. Nyt oli sopiva aika tauon jälkeen lähteä myös kuntavaaleihin ehdolle.

– Kontiolahti on nuorekas ja tulevaisuuteen katsova kunta, joka tarvitsee jatkossakin innovatiivisen valtuuston. Väestön kokonaisvaltainen hyvinvointi on avainasemassa.

Sari Pottonen pitää hyvänä, että Kontiolahdella uskalletaan tehdä tarpeen vaatiessa myös isoja investointeja. Esimerkkinä kouluinvestoinnit Lehmoon ja Kontiolahteen sekä sotekeskus. 

Hän myös korostaa yritysten merkitystä työllistämiselle ja sitä kautta kunnan taloudelle ja palveluille. Niin ammattiyhdistysaktiivi kuin onkin, hän kannattaa myös paikallista sopimista.

KONTIOLAHTI / Riitta Mikkonen

Juttu on julkaistu Viikko Pohjois-Karjalassa nro 5/2021