Outokummun kirjastogalleriassa Metsän Piiat -näyttelyyn kuuluu Loitsu-teos, jota Nina Mutik viimeistelee.

Luonto ja Pohjois-Karjalan ihmiset, tarinat ja luonto ovat Nina Mutikin kuvataiteen käyttövoimaa. 

Espoolainen kuvataitelija Nina Mutik solmii punaista villalankaa risukimppuun Outokummun Kirjastogalleriassa.

– Tämä on loitsu, metsänsidontaloitsu. Metsän Piiat -näyttelyni hahmot ovat metsän henkiä, metsän naisia, sinipiikoja, ja loitsuelementti liittyy tähän.

Punainen villalankakaan ei ole sattuma:

– Tutkin SKS:n arkistossa loitsuja. Ja yksi silloisen Pielisjärven kunnan alueen nainen liitti jokaisen häneltä kerätyn loitsun ohessa olleisiin toimintaohjeisiin punaisen villalangan, ja tämä jäi kiehtomaan minua. Olen tämän runonlaulajan ja loitsuntaitajan pienen yksityiskohdan halunnut tuoda tähän näyttelyyn, Mutik kertoo ja arvelee samalla, että loitsija saattoi pyörittää myös villalankabisnestä, jonka kärkituote oli punainen villalanka.

Koivun henget koivuvanerilla

Metsän Piiat -näyttely oli syksyn ajan esillä Vuonislahdessa ja Outokummusta se jatkaa helmikuun alussa Lappeenrantaan.

– Olen saanut palautetta, että teosten symbolinen metsä ja tapa, jolla olen kuvannut sitä, on vaikuttanut ihmisiin ja he ovat löytäneet teoksistani myös oman metsänsä ja omia kokemuksiaan.

Myös Mutikin omat metsäkokemukset ovat teoksissa, esimerkiksi Kolilla nähty pallomainen kataja on päätynyt jumalatar-hahmon kruunuksi.

– Metsä haastaa ja luo tarinoita. Luonto on niin iso osa minua ja elämääni, että en oikein osaa kuvitellakaan millainen persoonani tai taiteeni olisi ilman sitä.

Teosten tekniikka on omalaatuinen: koivuissa asuvista sinipiioista ja heidän tekemisistään koostuva näyttelyn teokset ovat valmistuneet sekatekniikalla, jossa on mukana muste ja lyijykynä. Sen jälkeen Mutik on käsitellyt teoksia vielä digitaalisesti, ja ne on tulostettu koivuvanerille.

– Tälle näyttelylle ja teemalle tämä tekniikka sopii, ja olen iloinen löydettyäni helsinkiläisen Plywood Print -yrityksen, joka on kehittänyt tämän painotekniikan.

Outokumpu / Pia Paananen

Lue lisää lehdestä nro 1–2/2019