Majavalta kuvauslupaa anotaan haavanlehtiherkuilla.

Heikki Kokkoselle luonnon valokuvaamisesta tuli elämäntehtävä.

Kun ilomantsilainen luontokuvaaja Heikki Kokkonen lähtee valokuvausreissulle, se yleensä tarkoittaa päivän keikkaa. Kilometrejä kertyy helposti sadasta kolmeensataan.

Tietyt hyväksi koetut paikat ovat osoitteena, harvemmin matkan varrella silmiin osuu mitään mikä houkuttaa pysähtymään. Erämaaluontoa ei ihan tienpientareelta löydä.

Kokkonen muutti synnyinseudultaan Värtsilästä pohjoiseen noin kolmekymppisenä nimenomaan kuvauskohteiden vuoksi. Ensin Lieksaan vuodeksi, mutta sieltä Ilomantsiin tasan kolmekymmentä vuotta sitten. Silloin valokuvaamisesta tuli ammatti.

– Nyt ei tarvitse enää muuttaa mihinkään, Kokkonen tuumaa.

– Paitsi jos tulee tilaisuus lähteä Kanadaan, hän kuitenkin hymähtää jatkoksi. Vielä laajemmat, koskemattomat erämaat kyllä haaveissa kangastelevat.

Ilomantsista käsin on toistaiseksi löytynyt riittävästi kiinnostavaa korpea, laajoja suoerämaita. Niin kuin esimerkiksi Koivusuon luonnonpuisto, jossa elelevät jo kovin tutuksi tulleet majavat. Juuri nyt tarkkaan ottaen enää yksi majava.

– Tämä nuori uros ajoi muut pois, viimeksi vanhan uroksen, joka ehkä kuoli tappeluissa saamiinsa vammoihin, vaikka oli jo muuttanut asustelemaan kauemmas.

– Tämä on majavien liikkumisreittiä, joten toivottavasti sille löytyy myös naaras kaveriksi.

ILOMANTSI / Riitta Mikkonen

Lue lisää lehdestä nro 38/2018

Share This