Muoniossa rajaa vartioivat juhannusviikolla muun muassa joensuulainen Tomi Strandman Pohjois-Karjalan rajavartiostosta sekä Lahdessa asuva Erika Nykänen. Valtakunnanraja liikkuu sen mukaan, missä on joen syvin kohta. Rajan kulku tarkistetaan määrävuosin. Käytännössä sillä ei ole merkitystä, sillä normaalioloissa rajan yli liikutaan täysin vapaasti.

Van­hem­pi ra­ja­var­ti­ja, osas­ton­joh­ta­ja Tomi Strand­man kat­soo vuo­las­ta Muo­ni­on­vir­taa Tunturi-Lapissa Ruotsin rajalla. Hän kävelee raja-asemarakennukselta virran ylittävän sillan keskelle. Siellä hän ko­kei­lee van­haa ra­ja­pyyk­kiä. Joensuulaiselle Strandmanille joki on lä­hes sa­man­lai­nen näh­tä­vyys kuin mo­lem­min puo­lin ra­jaa pai­kal­li­sil­le ja mat­kai­li­joil­le.

Vaik­ka raja on hil­jai­nen, niin jo­kea ovat mo­net tul­leet kat­so­maan. He ku­vaa­vat ja vi­de­oi­vat sitä, kuvailee Strandman alkukesän tapahtumia, sillä virta on ollut viisi metriä tavallista korkeammalla.

Strandman kuuluu niihin komennusmiehiin, jotka valvovat ympärivuorikautisesti Ruotsin-rajan ylityspisteitä koronaepidemian takia jo neljättä kuukautta. Hän on länsirajalla maaliskuun puolivälin jälkeen toista kertaa, ollut viikon kerrallaan.

– Kyl­lä tuo joki ihan yk­kös­jut­tu täs­sä. On se sel­lai­nen näh­tä­vyys.

Joen runsasvetisyys johtuu paljosta lumesta, joka hetkessä suli touko-kesäkuussa.

Raja Suomen ja Ruotsin rajalla kulkee joessa. 

Koronatartunnat ovat Ruotsin pohjoisimmassa läänissä nousussa. Esimerkiksi Jällivaarassa parinsadan kilometrin päässä tartunnat ovat moninkertaistuneet.

Kari Kauppinen

Lue juttu kokonaan lehdestä nro 21/2020