Perinteisin menetelmin kunnostettu heinähäkki on yksi Aari ja Elina Hirvosen kotimuseon harvinaisuuksia. Kunnostuksen teki Martti Kakkinen, kertoo Matti Hirvonen. Kuva: Riitta Mikkonen

Kihausviikko avaa kotimuseoita kävijöille Rääkkylässä.

Museokäynti on aina kokemus, joka pistää miettimään miten menneessä elettiin. Kotimuseo vie kokemuksen pykälää syvemmälle, sitoo historian paikkaan ja ihmisiin.

Kotimuseo ei synny itsestään. Se vaatii jonkun, joka laittaa esineitä talteen. Jonkun, joka ymmärtää että menneellä on arvoa tulevaisuudessa. Konmarittajien sukupolvi ei ehkä kotimuseoita kerää.

Ensin on keräilyharrastus, sitten on kokoelma. Kokoelma alkaa muuttua museoksi siinä vaiheessa, kun esineistö luetteloidaan ja sen ympärille kerätään tarinoita. Rakennetaan näyttely, jota voidaan esitellä vieraillekin.

Rääkkylässä on kolme suhteellisen tuoretta kotimuseota, jotka markkinoivat toisiaan yhteisesitteellä, ja ovat avoinna lähinnä sopien ja tilauksesta.

Poikkeuksen tekee heinäkuun alku, jolloin maatilan elämään 1900-luvulla keskittyvä Aari ja Elina Hirvosen kotimuseo Rasivaarassa ja koulunkäyntiä menneinä vuosikymmeninä esittelevä Keijon kotimuseo Niemisessä pitävät kotimuseoviikkoa ja kutsuvat tutustumaan iltapäivisin.

Leikkimuseo Kotista on toimittaja Kaarina Kainulaisen kokoelma, joka pohjautuu kokoikäiseen leikkimisen haluun ja 90-luvulla heränneeseen keräilyajatukseen. Eri paikoissa näytteillä ollut kokoelma on nyt saanut pysyvän kodin Pötsönlahdesta.

Lukijat ehkä muistavat Leikkimuseosta tehdyn jutun muutaman vuoden takaa. Vanhimmat leikkikalut ovat 1800-luvun puolelta, suurin osa viime vuosisadalta. Osalla esineistä saa myös leikkiä, kaikkiin liittyy paljon tarinoita – ja paljon kävijöiden omiin lapsuusmuistoihin johdattavia.

Leikkimuseon yhteydessä on myös pieni puoti ja kahvio, ja se on avoinna vain tilauksesta. Opastettu kierros kesällä torstai-iltapäivisin. 

Maatalon elämää

Aari ja Elina Hirvonen perheineen muuttivat tasan 60 vuotta sitten Vaaranpään tilalle – joka vieläkin myös aiemmalla Asikkala-nimellä tunnetaan – asuttuaan välillä muualla. Asuintalo ja muut rakennukset olivat siinä vaiheessa täysin tyhjillään.

– Isä kantoi talteen mitä löytyi ja alkoi kerätä tavaroita tyhjän tilan täytöksi, muistaa Matti Hirvonen, joka muuttokesänä täytti kahdeksan vuotta.

Aari Hirvonen oli työteliäs kuorma-autoilija ja monessa mukana, joten kokoelmaa on kertynyt oman maatalous- ja muun yritystoiminnan lisäksi muualtakin. Esineistö ja asiakirjat kertovat perheen, mutta myös kylän ja koko alueen kehittymisestä, koulunkäynnistä tienrakennukseen.

Matti Hirvonen ja sisarensa Erja Moore ovat vähitellen koonneet kamareihin ja aittoihin sekä liitereihin ja navetan ylisille esineistöä näyttelyksi. Tämä kesä on kolmas, kun sitä varsinaisesti vieraille esitellään.

Pikaisella käynnillä ei täältä selviä. Parituntinen käy lyhyeksi, kun jo ensimmäisessä huoneessa voi uppoutua esimerkiksi 1900-luvun maatalouskalentereihin, jotka ovat varsinaisia oppikirjoja. Perheen äidin Elinan päiväkirjamaisesti täyttämät kalenterit puolestaan kertovat lyhyesti mutta elävästi esimerkiksi terveydenhoidon käytännöistä.

Ulkorakennuksista löytyy esineitä, joiden käyttötarkoitusta pohtiessa menee aikaa. Hevosen suokengät on ehkä helppo arvata, mutta miltäpä näyttää lehmän ruokatorven avaaja, puisen vesiputken tekoon käytetty kaira, tai 200-vuotias leili.

– Näitäkään ei monessa museossa ole, tietää Erja Moore esitellessään puisia kondenssiveden keruuastioita. 

RÄÄKKYLÄ / Riitta Mikkonen

Lue lisää lehdestä nro 26/2019