Heti tappava kotelo puronvarressa oli tällä kertaa tyhjä, toteaa Pertti Jeskanen Seppo Eskelisen todistaessa Ilomantsin Haapojärven Läävästönpohjassa. Kuvat: Jukka Timonen

Pienpetopyytäjä Pertti Jeskanen tietää, miten pyydysraudat on suojattava ja sijoitettava maastoon, jotteivat karhut pääse käpälöimään niitä.

Tänä vuonna on tavattu kolme karhua, joilla on ollut pienpetoraudat kiinni etukäpälässään. Sonkajärven ja Lieksan karhut on lopetettu, Kontiolahden emokarhu on tiettävästi köllähtänyt hyvävoimaisena talviunilleen pentujensa kanssa.

Ilomantsilainen Pertti Jeskanen on erittäin aktiivinen pienpetopyytäjä. Hän pyydysti viime vuonna yhteensä 140 pienpetoa ja voitti Metsästäjäliiton Pohjois-Karjalan piirin pienpeto- ja riistanhoitokilpailun – jo kolmannen kerran peräkkäin. Hän on saanut pyydystettyä jo 1 400 minkkiä vuodesta 2000 lähtien.

Ruukin Eränkävijöiden jäsenellä saattaa olla parhaimmillaan 160 pyydystä viritettynä Ilomantsissa ja lähiseuduilla. Hänen pyydyksensä eivät ole koskaan jääneet karhuun kiinni.

Pertti Jeskanen käyttää pyydyksinään niin sanottuja heti tappavia koteloja ja koteloilla suojattuja sankarautoja. Kotelossa on korkeintaan 90 millimetrin suuaukko, josta minkki ja näätä pääsevät sisään mutta johon karhun käpälä ei enää mahdu. Myös pyydyksen oikea sijoittelu maastoon on turvallisuutta lisäävä tekijä.

Huolimatonta rautapyyntiä

Pertti Jeskanen kertoo yhden ainoan syyn, miksi nyt tänä syksynä raudat ovat lauenneet karhujen käpäliin:  

– Se on ihmisten huolimattomuutta.

Raudat on aseteltu avoimesti maastoon niin, että karhu on päässyt laukaisemaan ne ikävin seurauksin. Jeskanen ei usko, että kokeneet metsästäjät olisivat syyllistyneet tällaiseen huolimattomuuteen. 

Hän muistuttaa, että vuonna 2019 minkkien ja supikoirien pyynti vapautui niin, ettei pyydystäjän tarvitse suorittaa metsästäjätutkintoa. Tällä vapautuksella Metsästäjäliitto on halunnut mökkiläisetkin arvokkaaseen luonnonsuojelutyöhön. Onko pyynnin kokemattomuudella myös omat riskinsä?

Jeskanen muuttaisi metsästyssäännöksiä niin, että pienpetoraudat olisi kerättävä maastosta pois maaliskuun loppuun mennessä.

– Karhu ovat talviuniltaan herätessään kaikkein äreimmillään ja hanakimmin etsivät silloin sapuskaa.

Hän myös velvoittaisi merkitsemään pyydykset omistajan nimellä niiden tunnistettavuuden parantamiseksi.

Pyytöjen kokemiseen 15 000 km

SDP:n kansanedustaja Seppo Eskelinen kävi viime viikolla tutustumassa Jeskasen pienpetopyynnin menetelmiin. Eskelinen on harrastanut Selkien maastoissa itsekin loukkupyyntiä isänsä esimerkin innoittamana.

Eskeliseen teki vaikutuksen ilomantsilaisen erämiehen omistautuminen asialleen. Nimittäin Jeskanen paljasti, että hän ajaa autollaan 10 000–15 000 kilometriä vuodessa pyytöjä kokiessaan. Hän myös rakentaa itse heti tappavat kotelonsa ja muut pyydyksensä.

Saaliiksi Jeskaselle kertyy vuosittain yhteensä noin 150 minkkiä ja näätää. Hänen intohimonsa on myös jäljittää näätiä hiihtämällä. Viime vuosina jäljittäminen on jäänyt vähemmälle metsästyskoiran sairastuttua.

Seppo Eskelinen vaatii, että suomalaiset metsät säilyvät kansallisen metsäpolitiikan ohjaimissa. Vaarana on, että Suomen metsävarannot sidotaan eurooppalaisen hiilinielu- ja ilmastopolitiikan toteuttamiseen. Suomen viennistä 20 prosenttia perustuu metsäteollisuuden tuotteisiin.

– Näätää saatettiin jäljittää pimeään saakka ja seuraavana aamuna jatkettiin.

Valkoposkihanhet riistaeläimiksi?

Seppo Eskelinen pohtii, pitäisikö pienpetojen rautapyyntiä ohjata turvallisempaan suuntaan lainsäädöllisin keinoin.

– Pienpetojen rautapyyntikielto ei ole ratkaisu, koska se vaikeuttaisi riistanhoitotyötä.

Maa- ja metsätalousministeriö on lähettänyt lausunnoille asetuksen, joka sallisi ensi vuonna 20 suden metsästämisen kannanhoidollisista syistä. Eskelinen pitää suden metsästysmahdollisuutta tervetulleena muun muassa lammasfarmareille koituneiden petovahinkojen takia. Runsas susikanta on vaikeuttanut myös hirvenmetsästystä ja metsästyskoiraharrastusta ylipäätään.

Eskelinen olisi valmis muuttamaan myös luonnonsuojelulailla suojeltua valkoposkihanhen asemaa. Hän säätäisi lakimuutoksella linnun metsästettäväksi riistaeläimeksi.

– Valkoposkihanhien aiheuttamia satovahinkoja korvataan tänä vuonna 3 miljoonalla eurolla, joista 80 prosenttia kohdistuu tänne Pohjois-Karjalaan.

Eskelinen muistuttaa, että valkoposkihankipopulaatio kasvaa kymmenen prosenttia vuodessa.

Tänä syksynä poikkeusluvilla sai ampua runsaat 15 000 valkoposkihanhea. Poikkeusluvat käsitellään Varsinais-Suomen ELY-keskuksessa. Eskelinen siirtäisi poikkeuslupien käsittelyn Pohjois-Karjalan ELY-keskukselle.

ILOMANTSI / Jukka Timonen