Näyttelijä Kalle Högbacka on tietoisesti pyrkinyt eroon kovuudesta. Työkseen hän on tehnyt myös mainos- ja mallitöitä.

Jalkapallo toi satakuntalaislähtöisen Kalle Högbackan itään. Joensuusta Högbackalla on kuitenkin tavoitteena löytää itselleen myös poliittista ja taiteellista jalansijaa. 

Ainakin vanhempi väki saattaa muistaa Costa Rica -mainoksen, jossa kapiainen komentaa varusmiehet muodostelmaan ja lausuu heille tämän jälkeen Tommy Tabermannin runoja. 

Mainoslauseena Costa Ricalla oli ”uusi pehmeämpi maku”, mutta hyvin tuo määre saattaisi sopia myös uusjoensuulaisen Kalle Högbackan vaalisloganiksi. Onhan näyttelijä, muusikko ja joensuulaisen FC Hertan tuore joukkueenjohtaja lupautunut jo SDP:n listoille – puhumaan pehmeämpien arvojen puolesta. 

– Pidän tärkeinä teemoina esimerkiksi taiteen merkitystä ihmisten hyvinvoinnille ja koulukiusaamiseen puuttumista, Högbacka summaa vaalimietteitään ja peräänkuuluttaa samalla politiikkaan enemmän empatiaa, kuuntelemisen taitoa, rakentavaa otetta – sydäntä. 

Oikeastaan Högbacka ehti asettua ehdolle kuntavaaleihin alun perin jo Tampereella, mutta elämän suunta muuttui, kun paikka FC Hertan joukkueenjohtajana avautui. Joukkue pelaa naisten kakkossarjaa, avaus nähdään 9. toukokuuta. 

– Olen ennakkoluuloton ihminen, joten tartuin tilaisuuteen, Högbacka kuvaa saapumistaan Joensuuhun. 

Kovuuden koulima

Högbackalla on arvovalintojensa taustalla muutakin kuin kuntavaalien noste. Hän kuvaa lapsuuttaan Pohjois-Satakunnan Leväsjoen kylässä henkiseltä ilmapiiriltään ankaraksi ja vanhakantaiseksi kasvuympäristöksi. Siihen kuuluivat varsinkin poikien kasvatuksessa henkinen ja fyysinen kovuus, usein myös puhumattomuus. 

– Olin jo lapsena luova, laulamiseen ja näyttelemiseen kallellaan, mutta tämä torjuttiin, koska niitä ei pidetty perinteisinä miehisinä asioina. Suvussa ei ollut taitelijoita, Högbacka kuvaa. 

Högbacka suuntautuikin urheiluun, jalkapalloon ja salibandyyn, sekä muutti myöhemmin Tampereella opiskelemaan liikunnanohjaajaksi. 

Kun urheilu-ura kuitenkin lopulta päättyi, tulivat musiikki ja näytteleminen elämään mukaan. Högbacka alkoi opiskella näyttelijätyötä ja pääsi pian mukaan teattereihin, joihinkin tv-tuotantoihin sekä Juice-elokuvaan. 

Näyttelemistä hän pitää irtiottona pitkästä, sukupolvesta toiseen jatkuneesta kovan miesmallin noidankehästä.

– Tapasinkin teatterissa ihmisiä, jotka olivat samankaltaisia kuin minä: avoimia ja empaattisia, Högbacka summaa. 

Teatterista politiikkaan

Teatterin kautta piirtyy myös Högbackan tie politiikan pariin. Hän oli toki kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista jo varhain, mutta päärooli Porin teatterin näytelmässä työväensankari Eetu Salinista muodostui tärkeäksi. 

– Hän vaikutti minusta kiinnostavalta hahmolta ja taustavaikuttajalta, Högbacka kuvaa Salinia, jonka historia tuntee rauhanomaisia ratkaisuja peräänkuuluttaneena poliitikkona sisällissodan aikaan.

Maltillinen linja on se, minkä myös Högbacka tuntee politiikassa omakseen. 

– Keskitie kiinnostaa. Moni ihmetteli, että miksi en lähtenyt monien muiden taiteilijoiden tavoin vasemmistoliiton ehdokkaaksi, mutta minulle äärilaidat ovat olleet aina vieraita. Diplomaattinen rakentajan rooli sopii paremmin, Högbacka sanoo. 

Päivän politiikassa hän pitäisikin tärkeänä moniäänisyyttä sekä yhteistyökykyä, vaikka asioista ei olisikaan samaa mieltä. 

– SDP on mielestäni lähimpänä keskitietä ja edustaa laajaa osaa kansaa. Olen tosin jo lapsesta asti ihaillut Koivistoa, Lipposta, ja erityisesti Tarja Halosta siitä, että Suomi on maa, jossa nainenkin voi olla presidenttinä, Högbacka kuvaa.

JOENSUU / Arto Miettinen