Uskomustarinoissa hevoskaupoissa petkutettu tietäjä noituu pirun huijarin matkaan. Tämä kuva on hevosmarkkinoilta Kurkijoelta 1931. Kuva: Karjalan räyhähenget -teos

Suomalainen tarinaperinne vilistelee yliluonnollisia, mellastavia piruja. Tyypillistä näille räyhähengille oli esineiden ja kivien paiskominen, koputukset. Universaalille ilmiölle on nimikin: poltergeist. Se tunnettiin myös Karjalankannaksella ja Laatokan Karjalassa 1800–1900-lukujen vaihteen maatalousyhteisöissä.

Piru viskaa uunin päältä puukon papin pään yli niin kovalla vauhdilla, että se jäi töröttämään tuvan seinään kiinni.

Kodin taloustavaroita, patoja, kattiloita ja kauhoja lentää kaaressa palavaan uuniin.

Piru raahaa jauhosäkin talon vintille.

Piru istuu tallin orrella ja yllättää talliin saapuvan isännän osuvalla repliikillä ”täällä miekin olen”.

Pääosin eri puolille Karjalaa ja osin Etelä-Savoonkin sijoittuvia omituisia pirutarinoita, poltergeist-kokemuksia, alettiin kerätä talteen Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran järjestämässä Kalevalan riemuvuoden kilpakeruun yhteydessä vuosina 1935–1936.

Suurkeruun ajoitus oli täydellinen. Mellastavista piruista väitellyt perinteentutkija Pasi Klemettinen kirjoittaa aiheesta näin teoksessaan Karjalan räyhähenget:

”Historiallisesti tarkastellen ajoitus ei olisi voinut olla juurikaan parempi, sillä muutamaa vuotta myöhemmin kansallinen talkoohenki kohdistui lähinnä sotaponnisteluihin, asutustoimintaan, jälleenrakennukseen ja sotakorvauksiin.”

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran organisoima riemuvuoden suurkeruu tuotti peräti 140 000 yksittäistä perinnemuistiinpanoa, jotka olivat lähes kaikki toivottuja pirutarinoita. Vanhimmat niistä ovat peräisin 1890-luvun alusta, nuorimmat ajoittuvat 1960-luvun alkuun. Perinteenkerääjinä toimivat muun muassa opettajat, tutkijat, maanviljelijät ja eläkeläiset.

Laajasta materiaalista käy ilmi, että Karjalankannaksen ja Laatokan Karjalan tunnetumpia räyhähenkiä olivat muun muassa Junnonojan paholainen (Kuolemanjärvi), Saarenpään sielunvihollinen (Koivisto), Raudun pappilan lääväpiru (Rautu), Pusa Antin kummitus (Uusikirkko) ja Impilahden paholainen (Impilahti).

Kari Kumpulampi

Lue lisää lehdestä nro 47/2018

Share This