Kengitysseppä Antti Vanninen aloittaa työnsä aina hevosen liikkumisen ja jalan asennon arvioimisella. Myös kavion liikkuvuutta arvioidaan: ”Jos kavio ei jousta, hevonen on sairas, sillä on kaviosairaus”, Vanninen sanoo.

Uimaharjulainen Antti Vanninen on perin harvinaiseksi käyneen ammattikunnan edustaja. Keskimäärin hän kengittää 25–30 hevosta viikossa.  

Näinä joulukuun ensimmäisinä viikkoina Kontiolahden Kulhon ja Kuurnan maalaismaisemaa verhoaa ohut lumi ja päivä päivältä niukkeneva valo. Näkymä on ainakin pohjoiskarjalaisittain poikkeuksellinen: tasaista lakeutta, talo siellä, toinen täällä, siinä keskellä tie.

Osana tätä maisemaa seisoo aukealla myös perinteikäs Joensuun Ratsastusopisto, jonka pihapiirissä ei näy aamun tunteina vielä suuremmin elämää. Syykin on selvillä: pihapiirissä seisoo punainen Transporter-paku, mikä on merkki siitä, että tallissa on kengitys käynnissä. Kengitysseppänä tunnettu Antti Vanninen on toimessaan.

Ensimmäisenä kengitysvuorossa on pian viisitoistavuotias suomenhevosruuna Late, jota seuraa tänään vielä kuusi muuta Ratsastusopiston hevosta. Työsarkaa siis riittää, kun ottaa huomioon, että jokainen kenkä todella muotoillaan ja sovitetaan yksilöllisesti kavion mukaan.

Sen verran Vannisessa on kuitenkin sitä kuuluisaa puhujan vikaa, että ei työnteko miestä estä avaamasta samalla hiukan hevosen ja vähän kengittäjänkin sielunelämää. Ainakin Vannisella on kokemuspohjaa asiasta kertoa, sillä hän on tehnyt kengityssepän työtä kunnioitettava 20 vuotta, vaikka ikääkin on vasta 37 vuotta.

–17-vuotiaana kävelin Kiuruveden verovirastoon ilmoittamaan, että lähden yrittäjäksi ja nyt kevättalvella tulee 20 vuotta täyteen samalla y-tunnuksella, Vanninen kiteyttää.

KULHO / Arto Miettinen

Lue lisää lehdestä nro 51–52/2018