Me teimme sen! Vas. ohjaaja Marja Merisalo, muusikko Carl-Johan Häggman, joensuulaistaustainen laulaja Tiina Huttu ja tulkkina ja kertojana toiminut Katalin Määttä. Nuorista ”meitä” edustavat takana vas. Lisa Bayer ja Natasha Kachkina, joista näytelmässä mukanaolo oli ihanaa ja mielenkiintoista, ikimuistoista.

Ilmassa on jännitystä. Sortavalan Seurahuoneen näyttämön takaa sitä tihkuu katsomoon, missä penkit ovat täyttyneet hillitysti kuhisevista koululaisista.

Television kuvaaja valmistautuu työhönsä. Monilla lapsilla on kännykkä kädessään, valmiina kuvaamaan hekin. Onhan kysymyksessä kaupungin vasta-avatun taideresidenssin ensimmäinen produktio.

– Sortavalan piirin nuorisokeskuksen tiloihin toteutettu musiikkinäytelmä Ilmatar Intiassa, täsmentää suomalainen ohjaaja Marja Merisalo. 

Tanssitaiteen maisteri Merisalo ja hänen puolisonsa säveltäjä-muusikko Carl-Johan Häggman ovat residenssin ensimmäiset taiteilijat.

– Täällä on yllättävän aktiivinen kulttuurielämä, kiittävät kaupungissa viihtyneet taiteilijat ja toivovat toistenkin suomalaistaiteilijoiden löytävän residenssin. 

– Tanssinopetus etenkin on kaupungin kokoon nähden aktiivista. Esitykset harjoitellaan huolella ja puvut ovat ´viimesen päälle´. Nuoret ovat kovia kilpailemaan.

Näyttelijät – yli 50 laulajaa ja tanssijaa – ovat kaupungin koulu nro 1:n, musiikkikoulun ja nuorisokeskuksen tanssikoulun oppilaita. 

– Innostuneita ja motivoituneita nuoria, joita on ollut helppo ohjata, vaikka tahti on ollutkin tiukka. Harjoittelimme ammattimaisesti puolentoista kuukauden ajan useita tunteja päivässä, minkä lisäksi monilla oli vielä omien ryhmiensä harjoituksia.

Tulkkina ja esityksissä venäjänkielisenä kertojana oli työryhmän jäsen Katalin Määttä. Mukana Merisalon ohjauksessa olivat myös tanssinopettajan Julia Kamburan tanssiryhmä ja nuorten kuoroja johtavan Margarita Berezhnajan kaksi kuoroa, joiden kaikkien työtä suomalaiset kiittelevät.

Klassinen hyvän
ja pahan taistelu

Ilmatar Intiassa kertoo Kalevalasta tutun ilman immen, Ilmattaren ja Intian Ramay ana -eepoksen jumaluutta edustavan tuulen pojan, kuningas Raman palvelijan, Hanumanin kohtaamisesta.

– Molemmissa eepoksissa on samaa symboliikkaa, kertoo ohjaaja. 

– Maailma on syntynyt munasta, karjalainen kukkilintumme tulee riikinkukosta, Intian pyhästä linnusta ja paljon muuta.

Näytelmä alkaa inkeriläisellä tervehdyksellä, häälaululla. Nuoret laulavat myös suomen- ja karjalankielellä. Tarina kertoo klassisesta hyvän ja pahan taistelusta, hyvän voitosta. Tunnin mittaiseen esitykseen mahtuu laulua ja taidokkaita tansseja, joista yksi hauskin on apina-armeijan marssi. Joensuulaislähtöinen Tiina Huttu laulaa lopuksi intialaisen perinteisen laulun, joka kertoo tuhansia vuosia sitten eläneestä ja oikeudenmukaisena historiaan jääneestä kuningas Ramasta.

– Se antaa uskoa siihen, että hyvä lopultakin voittaa. Näin lapset saavat kaipaamiaan eväitä elämään, tietää ohjaaja 15 vuoden kokemuksella.

Hyvä tapa ylittää rajoja

Idea residenssiin hakeutumisesta, sitä kautta musiikkinäytelmästä ja yhteistyöstä sortavalalaisnuorten kanssa syntyi viime kesänä Sortavalan laulujuhlilla, missä Marja Merisalo oli toistamiseen Kaikuja Karjalasta -yhtyeensä kanssa. 

– Olisi mielenkiintoista yhdistää karjalaista ja intialaista perinnettä, mietti hän.

Marja Merisalon äidin suku on kotoisin Laatokan Karjalasta.

– Yhteistyö tuntui hyvältä tavalta ylittää historian painolastia ja ihmisten tekemiä rajoja. Yksi esityspäivistämme sattui talvisodan alkamispäiväksi, kertoo hän ja toivoo, että kaikesta huolimatta Karjala pääsisi kehittymään ja kukoistamaan tulevaisuudessa.

Intia yhdistyi karjalaisuuteen luontevasti.

Ensi kosketus karjalaisuuteen

Kulttuurikeskuksen työntekijät arvostavat suomalaistaiteilijoiden tekemää työtä ja toivovat heidän tulevan toistekin. Ilmatar Intiassa kokosi yleisöä ja oli monelle venäläisnuorelle mahdollisesti jopa ensimmäinen kosketus karjalaisuuteen ja kansainvälisyyteen – mikä tietenkin vanhassa karjalaisessa kaupungissa on tärkeää.

Työ taideresidenssissä jatkuu. Tammikuussa siellä aloittaa venäläinen animaatiotaiteilija, hänen jälkeen tulee kanadalainen muusikko. Keväällä suomalaiset ja venäläiset toimittajat työstävät residenssissä julkaisua Sortavalan ja Viipurin vanhasta arkkitehtuurista. Residenssiin on hakenut jo 11 taiteilijaa tai työryhmää.

Ensimmäisen vuoden residenssityöskentelystä kootaan Petroskoihin näyttely.

SORTAVALA / Kaarina Kainulainen