Markus Haukka on Kontiolahden Kulhosta kotoisin ja pyrkii nyt isänsä Pertti Haukan jalanjäljissä Kontiolahden valtuustoon. Näin tapahtui, vaikka hän itse nuorempana vannotti, ettei isänsä jälkiä politiikkaan seuraa.

Se ei liene uutinen, että terveydenhuollon henkilökunta kohtaa työssään väkivaltatilanteita tai ainakin sellaisen uhkaa. Uutta lienee kuitenkin useimmille se, että väkivaltainen käyttäytyjä ei useimmissa tapauksissa ole sekakäyttäjä, psykopaatti tai narkomaani – vaan ikäihminen. 

Siun soten vahtimestarina vuodesta 2002 toiminut, nykyisin työsuojeluvaltuutettuna toimiva Markus Haukka, tuntee potilaiden ja asiakkaiden väkivaltakäyttäytymisen erityisen hyvin paitsi entisen työnsä kautta myös tutkimusdatan perusteella. 

Data osoittaa, että viimeisimmän työhyvinvointikyselyn perusteella yli puolet kyselyyn vastanneista on kokenut väkivallan uhkaa työssään viimeisimmän vuoden aikana. 

– Kysely lähetettiin koko Siun soten henkilökunnalle ja siihen vastasi lähes 5000 työntekijää, Haukka kuvaa. 

Haukan mukaan tulos ei yllättänyt. Samaan tietoa kertoo myös raportointijärjestelmä, jonka kautta väkivaltatilanteita ja niiden uhkaa Siun sotessa jatkuvasti seurataan. Sinne ilmoituksia tuli vuonna 2020 noin 1700. Tämä kuitenkin vastaa vain noin 10 prosenttia todellisista tilanteista, Haukka arvioi, mikä tarkoittaa että tapauksia olisi vuositasolla noin 15 000. 

– Monilla työntekijöillä on korkea kynnys tehdä ilmoitus järjestelmään, koska katsotaan väkivaltatilanteet liittyvät potilaan tai asiakkaan sairauteen, Haukka kuvaa. 

Haukan mukaan väkivaltaisuutta esiintyy kuten arvata saattaa psykiatrian yksiköissä ja päivystyksessä. Määrällisesti eniten ilmoituksia tulee kuitenkin kehitysvamma- ja ikäihmisten yksiköistä. Usein tapauksiin liittyy muistisairautta, jolloin potilaat eivät ymmärrä tai muista tapahtunutta enää viiden minuutin kuluttua. 

Haukka kokee, että korona-aika on lisännyt erityisesti lähisuhdeväkivaltaa entisestään. Vaikka sote-henkilökunta tekee kotihoidon käynneillään yhteistyötä toisten viranomaisten kanssa, varsinkin maakunnassa etäisyydet ovat pitkät ja apu kaukana. Siksi myös ongelmia syntyy. 

Väkivaltaa ei tule sietää

Haukka vetää nykyisin työkseen Siun soten henkilökunnalle turvallisuuskoulutuksia väkivallan uhkaan liittyviä tilanteita varten. Haukan mukaan työntekijöitä voidaan valmentaa väkivaltatilanteisiin monin eri tavoin. 

Ensimmäinen askel on nollatoleranssi eli henkilökunnan ei pidä oppia sietämään väkivaltaa. Tärkeää on myös oppia tunnistamaan mistä aggressio johtuu, sekä vuorovaikutustaitoja, ennaltaehkäisyä ja itsensä suojaamisen taitoja. Koulutuksissa käydään läpi myös asiakkaan kiinnipitoon ja rajoittamiseen liittyviä harjoitteita. 

– Valtaosan tilanteista selviää puhumalla, mutta aina se ei onnistu sillä potilailla tai asiakkailla voi olla haasteita vuorovaikutuksessa, Haukka kuvaa. 

Paitsi väkivallan määrää, Haukka pitää huolestuttavana myös sen raaistumista. Mukana on usein kättä pitempää. Myös nuorten keskuudessa käyttäytymisessä riittää haasteita. 

Haukan mukaan esimerkiksi Tikkamäellä käytettävissä on hätäapujärjestelmä, jolla apua saa paikalle nopeasti. Kotihoidossa sitä ei ole kuitenkaan välttämättä tarjolla, ja väkivallan uhkaa saattaa syntyä myös asiakkaan väkivaltaisen omaisen aiheuttamana. 

– Kotikäynneillä tehdään usein riskiarviointia jo etukäteen, jos on tiedossa väkivaltataustaa, Haukka sanoo. 

Jos väkivaltatilanne kaikesta huolimatta pääsee syntymään, se ilmoitetaan HaiPro-järjestelmään ja käydään läpi esimiehen ja työyhteisön kanssa. Normaalin protokollan mukaisesti tapahtumasta voi tehdä myös rikosilmoituksen.

JOENSUU / Arto Miettinen