Eija Pääkkö vaistosi jo lapsena suuren, kollektiivisen trauman kotipaikkakunnallaan Lieksassa. Nyt hän arvioi, että suurin syy siihen oli se, että raja sulkeutui kokonaan.

Eija Pääkkö tuntee sekä lapsiensa isän suvun vaiheiden että kotiseutunsa kautta karjalaisten kansannousujen ja pakolaiskriisin vaikutukset.

Suomen historian ensimmäinen pakolaiskriisi laittoi Lieksan koville jo 100 vuotta sitten – Karjalan kansannousut saivat liikkeelle 33 000 pakolaista 1918–21.

Sata vuotta sitten Suomessa oli käynnissä nuoren kansakunnan ensimmäinen pakolaiskriisi. Suomi oli juuri itsenäistynyt, selvinnyt vuosien 1918 tapahtumista, muutamasta peräkkäisestä katovuodesta  ja käynnissä oli samalla espanjantaudin ensimmäinen aalto. 

Siihen samaan syssyyn Suomi otti vuosina 1918–22 vastaan 33 000 Karjalaisten kansannousujen eri vaiheissa Suomeen paennutta Neuvostoliiton kansalaista. Kovimmille joutuivat Lieksan ja Kuhmon kaltaiset köyhät rajapaikkakunnat, joilla ei ollut mitään keinoja estää pakolaisvyöryä.

– Lieksaan niinä aikoina tuli 550 pakolaista itärajan takaa. He olivat kauppiaita, maanviljelijöitä ja tavallisia ammatinharjoittajia, jotka Karjalan kansannousujen aikaan valitsivat väärän puolen ja joutuivat lähtemään, kertoo kirjassaan Jaaman lumo (Hai, 2018) teemaa käsitellyt liperiläinen Eija Pääkkö.

LIPERI / Pia Paananen

Lue juttu kokonaan lehdestä nro 17/2020