Liisa ja Aatos Suominen löysivät Rääkkylän Haapasalmelta hiljaisuutta, jota pääkaupunkiseudulla työssä ollessaan kaipasivat. Luontokuviakaan ei tarvitse lähteä kaukaa hakemaan.

Muutosta saa energiaa moneksi vuodeksi, ei sitä tarvitse pelätä, sanovat viitisentoista vuotta sitten Rääkkylän Haapasalmelle eläkepäiviään viettämään tulleet Liisa ja Aatos Suominen.

Tältä rannalta on kirkonkylälle matkaa 18 kilometriä. Ajassa, kelistä riippuen, varttitunti tai vähän enemmän. Kiteelle muutama kilometri enemmän.

– Työmatka Vihdin Nummelasta Helsingin Haagaan oli 35 kilometriä ja siihen saattoi mennä puolitoista tuntia, sanoo Aatos Suominen vertailuksi.

Suominen meni ensimmäiseen työpaikkaansa Tietotehtaalle 70-luvulla, jolloin julkista atk-palvelua monille toimialoille tarjoavassa talossa oli noin 200 työntekijä. Kun hän jäi eläkkeelle samalta työnantajalta, työntekijöitä oli noin 15 000 ja Suomisen johtamassa yksikössä 70.

Kehitys reikäkorteista alkaen oli huima, Tietotehtaasta kasvoi yritysostojen myötä ensin Tietoenator ja sittemmin Tietoevry. Niin metsä- kuin metalliteollisuudenkin menestys on tarvinnut tuekseen tietoteknisiä palveluita, ilman niitä kehitys olisi pysähtynyt.

– Minun työni tosin oli ihmisten johtaminen, ei tekniikan kehittäminen, Suominen selventää.

Johtaminen on hänen mukaansa tapa millä yksilöiden osaamisesta hiotaan tiimi, ja siksi henkilöstö on tunnettava. Tyyli lienee onnistunut, sillä osa alaisista on yhteyksissä edelleen vähintäänkin joulukortin muodossa.

Suominen myös toteaa, ettei tietotekniikka sinällään mitään erityisiä intohimoja herätä, mutta onhan siitä hyötyä monessa käytännön asiassa. Televisiotakin katsellaan valokuidun kautta. Erityisesti molemmat tykkäävät seurata urheilua.

Mikäli lukija tässä vaiheessa miettii, mistä miehen nimi on tuttu, niin kerrotaan. Ylen lähetysten katsojakuvissa on usein vilahtanut nimi Aatos Suominen, Rääkkylä.

– Onhan niitä kolmisensataa siellä julkaistu.

RÄÄKKYLÄ / Riitta Mikkonen

Lue juttu kokonaan lehdestä nro 1/2021.