Tähän asti hyvin menestynyt Sanna Marinin hallitus näyttää olevan jonkinlaisissa vaikeuksissa. Lehtitietojen mukaan moni asia on mennyt ”odotustilaan”.

Vä­li­ky­sy­myk­ses­tä hal­li­tus sel­vi­si vai­vat­ta, mut­ta sitä ei kan­na­ta ih­me­tel­lä. Suo­mes­sa on hal­li­tus kaa­tu­nut vä­li­ky­sy­myk­seen vii­mek­si vuon­na 1958. Sil­loin elet­tiin Ur­ho Kek­ko­sen pre­si­dent­ti­ai­kaa ja hän oli kyl­läs­ty­nyt pu­hei­siin, et­tä po­lii­ti­kot ja var­sin­kin mi­nis­te­rit ovat tyh­miä ja yleen­sä tai­ta­mat­to­mia ja ni­mit­ti ti­lai­suu­den tul­len hal­li­tuk­sen, jon­ka pää­mi­nis­te­ri oli sil­loi­nen Suo­men Pan­kin pää­joh­ta­ja ja mi­nis­te­rit mi­nis­te­ri­öi­den kans­li­a­pääl­lik­kö­jä, pää­joh­ta­jia, pro­fes­so­rei­ta, vuo­ri­neu­vok­sia, en­ti­siä suur­lä­het­ti­läi­tä, kou­lu­hal­li­tuk­sen pää­joh­ta­ja ja yk­si maa­her­ra­kin. Tämä hal­li­tus, joka ei po­li­tii­kas­ta juu­ri ym­mär­tä­nyt is­tui ko­ko­nais­ta 5 kuu­kaut­ta ja sai edus­kun­nal­ta epä­luot­ta­mus­lau­seen ja var­muu­den vuok­si kak­si­kin yh­tai­kaa. Sii­hen lop­pui vuo­si­kym­me­nek­si puhe sii­tä, et­tä mi­nis­te­reik­si tu­li­si po­lii­tik­ko­jen si­jas­ta ni­mit­tää ”asi­an­tun­ti­joi­ta”.

Yh­teis­tä heil­le kai­kil­le oli, et­tä oli­vat joko Au­ran tai Kek­ko­sen ka­ve­rei­ta, use­at sekä et­tä.

Saa­me­lais­kä­rä­jä­la­ki näyt­tää nyt ole­van suu­ri kom­pas­tus­ki­vi. Sitä on vai­kea ym­mär­tää. Sitä on use­am­man­kin hal­li­tuk­sen voi­min yri­tet­ty edus­kun­nan kä­si­tel­tä­väk­si saa­da vaan vai­ke­a­ta tun­tuu ole­van vie­lä­kin. Täl­lä ker­taa kes­kus­ta­puo­lue jar­rut­taa ja vaa­tii, et­tä laki on vie­tä­vä edus­kun­taan hei­dän vaa­ti­mas­saan muo­dos­sa ja el­lei näin ta­pah­du ei mi­kään muu­kaan asia mene eteen­päin. Mui­ta­kin la­ke­ja pi­täi­si jo kii­reel­lä saa­da edus­kun­taan, jou­kos­sa kes­kus­tal­le­kin tär­kei­tä esi­tyk­siä, esi­mer­kik­si sa­to­jen mil­joo­nien tu­ki­pa­ket­ti maa­ta­lou­del­le.

Ta­sa­val­lan pre­si­dent­ti Ur­ho Kek­ko­sel­la oli ta­pa­na rat­kais­ta täl­lai­set ”odo­tus­ti­lat” si­ten, et­tä hän yk­sin­ker­tai­ses­ti ko­men­si kul­loi­sen­kin pää­mi­nis­te­ri esit­tä­mään hal­li­tuk­sen­sa eron­pyyn­nön ja ni­mit­ti ti­lal­le uu­den hal­li­tuk­sen. Vii­mei­sin täm­möi­nen oli kan­san suus­sa ”Au­ran va­paa­pa­lo­kun­ta” ni­men saa­nut hal­li­tus, jon­ka pää­mi­nis­te­ri oli pre­si­den­tin ka­ve­ri Teu­vo Au­ra ja jä­se­net kans­li­a­pääl­li­köi­tä ja val­ti­on lai­tos­ten pää­joh­ta­jia. Yh­teis­tä heil­le kai­kil­le oli, et­tä oli­vat joko Au­ran tai Kek­ko­sen ka­ve­rei­ta, use­at sekä et­tä.

San­na Ma­ri­nin hal­li­tus tus­kin näi­hin kiis­toi­hin kaa­tuu. Täs­sä maa­il­man­ti­lan­tees­sa, jos­sa Eu­roo­pas­sa on sota ja ener­gi­a­ti­lan­ne­kin on ki­reä ja Suo­mel­le tär­keä Nato-jä­se­nyys vie­lä rat­kai­se­mat­ta, tu­lee hal­li­tus var­maan­kin jat­ka­maan tai­val­lus­taan vaik­ka sen pol­ku voi kyl­lä ki­vi­nen­kin ol­la.

Mat­ti Toh­ka­nen