Työ on par­haim­mil­laan mer­ki­tyk­sel­li­nen osa elä­määm­me ja yl­lä­pi­tää sekä edis­tää hen­kis­tä hy­vin­voin­ti­am­me ja ter­veyt­tä. It­se ku­kin meis­tä ha­lu­aa työl­tään eri­lai­sia asi­oi­ta. Joku ko­kee, et­tä työ an­taa mah­dol­li­suu­den it­sen­sä to­teut­ta­mi­seen, it­sen­sä ke­hit­tä­mi­seen ja so­si­aa­li­seen vuo­ro­vai­ku­tuk­seen. Toi­nen puo­les­taan kai­paa työs­sään vah­vaa tie­toi­suut­ta sii­tä, et­tä on täyt­tä­mäs­sä juu­ri sitä, mikä on hä­nen oma teh­tä­vän­sä täs­sä maa­il­mas­sa. Joil­le­kin toi­sel­le on tär­ke­ää, et­tä työ on mu­ka­vaa ja sil­lä an­sait­see elan­ton­sa.

Sa­mal­la kun työn mer­ki­tys ra­han tuo­ja­na, toi­meen­tu­lon läh­tee­nä saa ajas­sam­me edel­leen vah­van mer­ki­tyk­sen, on yhä use­am­mal­le työs­sä­käy­väl­le tär­ke­ää saa­da hyö­dyn­tää työs­sään omaa osaa­mis­taan sekä pääs­tä omien kiin­nos­tuk­sen koh­tei­den ja ar­vo­jen mu­kai­sen työn ää­rel­le. Jos työ­tä ei koe mil­lään ta­val­la mie­lek­kää­nä tai sii­nä jou­tuu toi­mi­maan jopa omien ar­vo­jen­sa vas­tai­ses­ti, tu­lee ai­ka no­pe­as­ti eteen lei­pään­ty­mi­nen, vä­sy­mi­nen ja työn mer­ki­tys hä­vi­ää.

Mo­net työ­e­lä­mään suun­tau­tu­neet tut­ki­muk­set osoit­ta­vat, et­tä työn­te­ki­jät, jot­ka ko­ke­vat työn­sä mer­ki­tyk­sel­li­sek­si, ovat mui­ta si­tou­tu­neem­pia, tyy­ty­väi­sem­piä ja te­hok­kaam­pia. Vaik­ka työ oli­si jos­kus ras­kas­ta, nämä ih­mi­set pa­lau­tu­vat ra­si­tuk­ses­ta pa­rem­min. Myös työn ra­sit­ta­vuut­ta ar­vi­oi­daan hy­vin usein työn mää­räl­lä sen si­jaan, et­tä kiin­ni­tet­täi­siin huo­mio työn si­säl­töön ja sen vai­ku­tuk­ses­ta työn­te­ki­jän ko­ke­muk­seen työs­tään. Työn ras­kaak­si ko­ke­mis­ta voi li­sä­tä esi­mer­kik­si se, jos työ­pai­kal­la ei pys­ty ole­maan oma it­sen­sä tai työ tun­tuu tur­hal­ta.

Tätä ke­vät­tä ovat vä­rit­tä­neet lu­kui­sat eri alo­jen työn­te­ki­jöi­den ja työ­nan­ta­jien vä­li­set työ­eh­to- ja palk­ka­neu­vot­te­lut. Näi­den neu­vot­te­lui­den ta­voit­tee­na on ol­lut saa­da ai­kaan so­pi­muk­sia, joil­la pa­ran­ne­taan työn­te­ki­jän työ­hy­vin­voin­tia, työ­oi­keuk­sia ja työs­tä saa­ta­vaa kor­vaus­ta. Pal­kan ja työ­eh­to­jen ohel­la työ­e­lä­mäs­sä pi­täi­si kiin­nit­tää enem­män huo­mi­o­ta asi­oi­hin, joi­den kaut­ta työn­te­ki­jä pää­see to­teut­ta­maan it­se­ään työs­sään, ole­maan tar­peel­li­nen ja ar­vos­tet­tu osa työ­yh­tei­söä.

Par­haim­mil­laan, kun työn­te­ki­jä ko­kee te­ke­vän­sä mer­ki­tyk­sel­lis­tä työ­tä, te­kee se koko elä­mäs­tä mer­ki­tyk­sel­li­sem­män.

Ei­ja Pen­na­nen

Savo-Kar­ja­lan de­ma­ri­nais­ten hal­li­tuk­sen jä­sen