Ennen olivat hikilaudat, minun kouluaikanani järviset ja mitä niitä olikaan.

Voi­tee­na oli ter­va, jos­kus suo­ja­ke­leil­lä kynt­ti­lä – sit­ten tuli rex!

Nyt ovat ajat ja voi­teet muut­tu­neet – tul­leet ai­van uu­den­lai­set eri­lai­set muo­vi- ja pi­ka­suk­set ja nii­den ai­ka­na sem­moi­set voi­teet, jois­ta ei ents­ten ai­ko­jen nor­mi­hiih­tä­jä osan­nut unek­si­a­kaan!

Näil­lä men­nään, niil­lä rat­kais­taan jo nyt ty­pe­rät kei­no­te­koi­set pi­ka­mat­kat, ai­na­kin!. Mut­ta ei ole pak­ko. Mi­nus­ta jo­kai­nen hiih­tä­jä sai­si pis­tää suk­sien­sa poh­jaan ihan mitä vaan, kynt­ti­läs­tä fluo­riin.

Jo­han nau­rat­taa ny­kyi­set va­ka­va­naa­mai­set kes­kus­te­lut sii­tä mitä siel­lä suk­sen poh­jas­sa on­kaan. Voi­si tie­tys­ti enem­män­kin kes­kus­tel­la mitä hiih­tä­jän, ra­hoit­ta­jas­pon­so­rin tai val­men­ta­jan kal­los­sa ja ke­hos­sa on. Alan epäil­lä, et­tä ei ai­na­kaan jär­keä. Tä­hän on ni­mit­täin tul­tu. Ei enää kai­va­ta ai­toa hiih­tä­jää, ran­tas­ta, ha­ku­lis­ta ei­kä edes meh­toa, vaan ju­ma­lau­ta "voi­de­ne­roa", joka pis­tää ty­pe­rien pi­ka­mat­ko­jen (sa­non­ko suo­raan!) hiih­tä­jät si­va­koi­maan muu­ta­man mi­nuu­tin sen si­jaan et­tä oi­ke­as­ti kil­pail­tai­siin kun­nos­ta ja kun­non har­joit­te­lus­ta kol­mel­la tai vii­del­lä kym­pil­lä?

Elä­köön pi­ka­mat­ko­jen voi­te­lu­hiih­to, kuol­koon ai­to kun­toi­lu la­duil­la­kin! Fluo­ri­nuo­ri­son ol­koon tu­le­vai­suus!

Pent­ti Stra­nius