Sodan varjolla ja varjossa Suomessakin liikkuu nykyisin monenlaista kulkijaa ja monenlaista ajatusta.
Media on keskittynyt paljolti uutisointiin venäläisvakoilijoista. Valeuutisia ja liioitteluakin piisaa. Silti on selvää, että niin idän kuin lännen vakoilu tai kauniimmin ilmaistuna "tiedustelu" lisääntyy lähivuosina selvästi kun Suomi, ennen puolueettomana rajamaana liittyy ensi vuonna Natoon, USA:n suvereenisti johtamaan sotilasliittoon. Tämä tosiasia on jo nyt lisännyt militaristista propagandaa, asevarustelua, raja-aitoja ja osittain myös ihmisten epäluuloisuutta, ennakkoluuloja, jopa pelkoa kohdata vaikkapa ulkomaan eläjiä.
Koska Suomi on (vielä?) sananvapauden ja erilaisten ajatustenkin levittämisen suhteen suhteellisen vapaa maa, kerron pari esimerkkiä "vaikuttamisesta".
Jo menneenä kesänä ja nyt syksyllä olen törmännyt venäjää puhuvana myös Joensuussa venäjänkielisiin, myös ukrainalaisiin jehovantodistajiin, jotka päivystävät esimerkiksi jokirannalla tai kiertävät ovelta ovelle. Mikäpä siinä, mutta samalla voi julistaa aivan muutakin kuin jumalan sanaa, eikö vain? Ovelta ovelle -kaupustelu alkaa olla menneen talven lumia, mutta silti puhelinmyynti kukoistaa ja häiritsee erityisesti vanhempia kansalaisia.
Onko valtionkirkko, ev.lut. seurakunta sittenkin meillä pohjantähden alla oikeasti vain varjomainen kulissi, mutta aivan liian dominoiva kaikkine metsä- ja muine omistuksineen?
Mutta meillä Suomessa on kuitenkin rajaton yrittämisen vapaus ja erilailla ajattelevien uskonnonvapauskin, jota tosin käyttävät harvat. Eivät edes valtiokirkolliset julista juuri sanomaansa kirkonmenojen ulkopuolella ja esimerkiksi seurakuntavaalien äänestysprosenttikin on aivan surkea. Pitäisikö olla toisin? Onko valtionkirkko, ev.lut. seurakunta sittenkin meillä pohjantähden alla oikeasti vain varjomainen kulissi, mutta aivan liian dominoiva kaikkine metsä- ja muine omistuksineen? Mitäpä jos eri uskontokuntien tai uskonnottomien välinen "kilpailu sieluista" olisi sellaista kuin monissa muissa maissa, joissa ei ole virallista valtiollista uskontoa?
Ihan äskettäin törmäsin myös "Karjalan Kansalliseen Vapautusliikkeeseen", sen pariin maata kiertävään aktivistiin. Uskokaa pois, sellainen liike on olemassa ja toimii nyt muutaman kymmenen aktivistin voimin Venäjän ulkopuolella, koska on itänaapurissa kriminalisoitu "ulkomaan agentiksi". Niinpä liike on siirtynyt länteen ja puuhaa nyt mahdollisesti Suomessa pidettävää "Yleiskarjalaista Kansallista kokousta".
Tavoitteena on uuden "Itsenäisen Karjalan" luominen ja aktivistit, joista harva tosin osaa karjalaa, ovat aikeissa aloittaa uuden valtion suunnitteluprosessin juuri Suomesta käsin – vedoten kansainväliseen yhteisöön, juristeihin ja eurooppalaisiin tuomioistuimiin. Tavoite "vapauttaa Karjala Venäjän miehityksestä" on kuulemma mahdollista saavuttaa kunhan Venäjä on hävinnyt Ukrainan sodan, hajonnut pirstaleiksi ja aito karjalaisväestö noussut barrikadeille.
Monenlaista kulkijaa liikkuu siis Suomessakin, Venäjän aloittaman Ukrainan sodan seurauksena ja varjossa. Voi tietysti kysyä, uppoavatko esimerkiksi uudet uskonnollis-ulkopoliittiset ajatukset meillä hedelmälliseen maaperään?
Pentti Stranius
Joensuun virallinen Öisinajattelija