Ollaanko palattu hoitohenkilökunnan kohdalla sodanaikaiseen pakkotyöhön? Siltä se paljon näyttää.
Samalla jatkuu eduskunnassa kaavailtu työreformi ja ammattiliittojen alasajo, hajottaminen.
Mikä pahinta on, että perinteiset työväenpuolueet eduskunnassa ovat nousseet kiimaan hajottaa työntekijöiden työtaistelu oikeudet ja rajata liittojen toimintaa. Hankaloittaa työtaistelujen aloittamisia hallituksen toimesta.
Lakko-oikeus on työn tekijöiden keino saada työnantajat neuvottelemaan työntekijöiden palkoista ja työolosuhteista viime kädessä, ellei muutoin ole saatu sovittua yhteisestä tavoitteesta.
Kun hoitohenkilökunta ovat vaatimassa monttuun jääneitä palkan korotuksiaan ja työolojen parannuksia, kerrotaan eduskunnan terveysvaliokunnan puheenjohtajan suulla että potilaita kuolee, jos hoitajat jäävät lakkoon?
Syyttelyt mahdollisista kuolemantuottamuksista lankeavat kyllä sinne työnantajien ja eduskunnan kannettaviksi. Rahalla minkä pakkotyön ajaminen ja hoitohenkilökunnan puuttuminen ja alipalkkauksesta johtuvilla miljardeilla hoitohenkilökunnan määrä ja palkat olisi voitu laittaa kuntoon. Eduskunta ja maan hallitus on lähtenyt tielle, jossa "muurahaiskeko" ja siellä ahkeroivat jättävät tehtävänsä.
Kummankohan työ on tärkeämpää? Ilman kansanedustajia ei kuole ketään.
Peilataanpa sairaanhoitajien palkkatoivomusta palkkoihin, mitä kansanedustajat saivat vaalikauden alun korotuksina? Sairaanhoitajien palkkatavoite on noin kymmenesosa siitä. Kummankohan työ on tärkeämpää? Ilman kansanedustajia ei kuole ketään, mutta ilman sairaanhoitohenkilökuntaa kuolee varmasti. Siinä suhteessa palkkojen suuruus pitäisi olla toisinpäin.
Sairaanhoitaja ei voi mennä syömään tai saunaan hoidon aikana, mutta kansanedustajat ja ministerit voivat istunnon aikana, vaikka ravintola Tenhoon nauttimaan sillilautasesta. Ministereillä ja kansanedustajilla on ilmaiset taksikyydit, vaikka kaverin illanistujaisiin. Sairaaloiden hoitohenkilöiden pitää kulkea omine kustannuksineen ja maksaa vielä nylkyhinnat autojen paikoituksesta.
Olen sitä mieltä, jotta terveydenhoitajien palkkaus ja työolosuhteet on saatava vihdoinkin kuntoon. Heidän työ on raskasta henkisesti ja fyysisesti, jos siinä vielä lisäksi pitää painiskella mahdollisten kotitalouksien vaikeuksien kanssa. Ei tarvitse ihmetellä ellei pakkotyöhön haettava ole timmikunnossa.
Ensi keväänä on eduskuntavaalit. Äänestäjien on syytä olla valveilla kenelle valtakirjansa luovuttaa. Kannattaa tarkalla korvalla kuunnella, mitä lupaavat ja mitä ovat tälle vaalikaudella lupauksiaan toteuttaneet?
Kauko Pakarinen