Viime päivinä monien lehtien mielipidesivut ovat olleet täynnä hätähuutoja naisvaltaisten ammattialojen arvostuksen puolesta.

Opet­ta­ja- ja hoi­ta­ja­pu­la huo­les­tut­taa sekä pien­ten las­ten van­hem­pia et­tä eläk­keel­le siir­ty­nei­tä suu­ria ikä­luok­kia, sai­rai­ta ja van­huk­sia. Sote-uu­dis­tus ei näy­tä rat­kai­se­van olen­nai­sia asi­oi­ta ei­kä tuo­van edes li­sä­re­surs­se­ja sin­ne mis­sä nii­tä eni­ten kai­va­taan.

On kä­sit­tä­mä­tön­tä, et­tä suo­ma­lai­sen yh­teis­kun­nan tu­le­vai­suu­den kan­nal­ta kes­kei­set alat saa­vat ar­vos­tus­ta vas­ta to­del­li­sen krii­sin uha­tes­sa. Ikään­ty­nei­den koh­dal­la pu­hu­taan nu­me­rois­ta kun kyse on ih­mi­sis­tä, jot­ka ovat ra­ken­ta­neet (nyt jo pu­ret­ta­vaa?) ai­toa kan­sa­lai­syh­teis­kun­taa ja hy­vin­voin­tim­me pe­rus­taa. Kas­va­tuk­sen ja kou­luo­pe­tuk­sen puo­lel­la suit­su­tus­ta saa jopa kak­si­vuo­ti­nen esi­kou­lu tai op­pi­vel­vol­li­suu­si­än nos­ta­mi­nen 18-vuo­teen. Näin sa­maan ai­kaan kun esi­mer­kik­si eri­tyi­so­pe­tus ja pel­kät pe­rus­kou­lut kär­si­vät suu­ris­ta ryh­mis­tä, rau­hat­to­muu­des­ta, luo­kat­to­man lu­ki­on ha­ja­nai­suu­des­ta, op­pi­lai­den ja opet­ta­jien mie­len­ter­vey­den järk­ky­mi­ses­tä ja vä­sy­mi­ses­tä jat­ku­vaan muu­tok­seen ja in­fo- ja di­giyh­teis­kun­nan krää­sään.

Mi­ten tä­hän on tul­tu ja mik­si? Mik­si kou­lu­jen kas­va­tus ja pe­rus­teh­tä­vät kar­kaa­vat kä­sis­tä ja mik­si opet­ta­jia tai hoi­to­työn am­mat­ti­lai­sia ei ole kuun­nel­tu ai­kai­sem­min. Vas­ta nyt nos­te­taan kä­det ylös tai esi­tel­lään nu­me­roi­ta ja ole­mat­to­mia tai “tu­le­mat­to­mia” sote-saa­vu­tuk­sia, kun koko kan­san­ter­vey­den ja kas­va­tus­työn pe­rus­ta uh­kaa­vat ro­mah­taa. Näin to­del­la voi käy­dä lak­koi­hin­kin pa­ko­te­tun opet­ta­ja- ja hoi­to­hen­ki­lö­kun­nan vä­syt­tyä ole­maan hil­jaa, ai­na ja ai­na unoh­det­tu­ja, ali­ar­vos­tet­tu­ja – pää­o­sin hun­nin­gol­le jä­tet­ty­jä nai­sia?

On kä­sit­tä­mä­tön­tä, et­tä suo­ma­lai­sen yh­teis­kun­nan tu­le­vai­suu­den kan­nal­ta kes­kei­set alat saa­vat ar­vos­tus­ta vas­ta to­del­li­sen krii­sin uha­tes­sa.

Tun­nen työ­u­ra­ni joh­dos­ta ja per­he­syis­tä jon­kin ver­ran niin kas­va­tus­työ­tä ja kou­lu­ja kuin hoi­to­a­laa­kin. Sik­si us­kal­lan luot­taa Poh­jois-Kar­ja­las­sa­kin pit­kän elä­män­työn teh­nei­siin am­mat­ti­lai­siin. Kun Lei­la M. Luuk­kai­nen kir­joit­taa kriit­ti­ses­ti kak­si­vuo­ti­ses­ta esi­kou­lus­ta “ih­mei­tä te­ke­vä­nä uu­dis­tuk­se­na” ja, päin­vas­toin, lei­kin, päi­vä­u­nien sekä “hy­vin hoi­de­tun pe­rus­kou­lun” mer­ki­tyk­ses­tä (Viik­koPK 30/2022), on syy­tä ol­la hä­nen kans­saan sa­maa miel­tä: “Pe­rus­kou­lu on ol­lut jo vuo­si­kau­sia, jos ei kym­me­niä, huu­ta­vas­sa hu­kas­sa ja avun tar­pees­sa... Kar­si­taan jou­ta­va soo­pa ja tyh­jä tren­di­läs­sy­tys ja kes­ki­ty­tään pe­rus­teh­tä­vään eli ope­tuk­seen ja kas­va­tuk­seen... ote­taan va­ka­vas­ti myös ko­tien vas­tuu ja vel­vol­li­suus asi­as­sa.”

Ku­ten kou­lut­kin myös hoi­to­a­la kai­paa pe­ru­sa­si­oi­ta, enem­män osaa­via hoi­ta­via kä­siä, ih­mis­lä­hei­syyt­tä ja em­pa­ti­aa sekä en­nen kaik­kea ar­vos­tus­ta myös pal­kan muo­dos­sa. Ei­kö ay-liik­keen­kin, hy­vät to­ve­rit ja her­rat joh­ta­jat, pi­täi­si jo vii­meis­tään täs­sä vai­hees­sa an­taa kaik­ki mah­dol­li­nen tuki nais­val­tais­ten alo­jen hä­tä­huu­don esit­tä­neil­le nais­jä­se­nil­leen?

Pent­ti Stra­nius,

Jo­en­suun vi­ral­li­nen Öi­si­na­jat­te­li­ja