Museon siirtymistä kaupungintalolle on suunniteltu tovi ja useassa valtuuston iltakoulussa olemme kuulleet ja kyselleet valmistelun etenemisestä.
Juuri kun on tuntunut, että asia on kypsä päätettäväksi, niin on ilmaantunut jokin selvitettävä asia. Minusta asian käsittely on alkanut tuntua pitkitetylle letkajenkalle, sillä niin kaupungintalo, Carelicum kuin Taidemuseo kaipaavat korjaamista ja aloittamisen pitkittäminen ei tilannetta kohenna. Mitä enemmän siirrämme korjausvelkaa eteenpäin, sen suurempia tulevat korjauskustannukset olemaan. Realismia on, ettei varat riitä uuden museon rakennuksen rakentamiseen. Sinisen virran malli on hyvä ja näen siinä paljon uusia ja luovia mahdollisuuksia.
Käsittelyn pitkittymisessä on hyvää se, että kustannusarvio on pienentynyt ja ylimääräisiä rakennelmia kaupungintalon ympärille ei tarvita. Korjaamisesta säästyville euroille löytyy kyllä uusia käyttökohteita, sillä muun muassa Taidemuseo on saanut odotella vuoroaan etusijalla olleiden koulujen ja päiväkotien uusimisten vuoksi. Nyt alkaa olla jo kohta Onnin vuoro. Odotellaan siis kuntoselvitykset ja hankesuunnitelma Taidemuseon korjaamiseksi. Rakentaminen ja korjaaminen luovat aina työtä ja toimeentuloa, sitä tarvitsemme Joensuun seudulla tulevaisuudessakin.
Minusta asian käsittely on alkanut tuntua pitkitetylle letkajenkalle.
Tilojen esteettömyys, museaaliset olosuhteet ja Mukulakadun sijoittaminen vaativat vielä hiontaa, mutta niihinkin ratkaisut kypsyvät, kun pääsemme ensin aloittamaan. Opiksi jatkoon tästä prosessista on otettava se, että kaikessa päätöksenteossa tulee kuulla ennakkoon niin vaikuttamistoimielimiä kuin myös tilojen ja palvelujen käyttäjiä. Lapsiystävällisenä kuntana muistamme ottaa lapsetkin mukaan suunnitteluun.
Museoasia on käsittelyssä lokakuun valtuustossa ja nyt on aika päättää korjauksen aloittamisesta ja edetä korjauksissa askel kerrallaan ja toki taloudelliset resurssimme huomioiden.
Satu-Sisko Eloranta
kunnallisjärjestön pj.
