Eipä taida maailmasta löytyä mitään, jota ahne ei jätä hyödyntämättä, kun tilaisuus vain tulee.

Sota on yh­tä hyvä syy ri­kas­tua kuin mikä ta­han­sa muu ka­tast­ro­fi, jon­ka seu­rauk­set mak­saa joku muu.

Ja jos­ta voi syyt­tää jo­ta­kin muu­ta.

Me tar­vom­me nous­sei­den elin­kus­tan­nus­ten ry­tei­kös­sä ham­mas­ta pur­ren, pa­rem­pia ai­ko­ja odo­tel­len. Yri­täm­me us­koa, et­tä kun vai­kea ai­ka ohi­te­taan si­sul­la ja sy­dä­mel­lä, niin hel­pot­taa. Hin­nat et­siy­ty­vät kuin it­ses­tään en­ti­sil­le, ny­kyi­siin näh­den koh­tuul­li­sil­le olo­si­joil­leen. Ta­lon kai­kis­sa huo­neis­sa on läm­mi­tys. Tu­lee jou­lu, jol­loin kuu­sen jo­kai­nen kynt­ti­lä pa­laa ei­kä jou­lu­ruo­kien kyl­jes­sä ole orans­sia lap­pua.

Kun vain kai­ken pa­han al­ku ja juu­ri, it­se Krem­lin isän­tä saa­daan ai­soi­hin ja edes jon­kun­lai­siin tolk­kui­hin. Jos ei suo­ras­taan iä­i­syys­mat­kal­le.

Jos on kuu­sen kaa­ta­jia, on ok­san ot­ta­jia, to­te­si jo van­ha kan­sa.

Pu­tin aloit­ti so­dan kuun­nel­tu­aan hän­nys­te­li­jöi­tään, jot­ka osa­si­vat pu­hua joh­ta­jal­le sitä kiel­tä, mitä tämä ha­lu­si kuul­la. Pu­tin jat­kaa so­taa, vaik­ka luul­ta­vas­ti jo ta­ju­aa, et­tä tuli pol­kais­seek­si ruo­toon. Sii­nä on pa­huut­ta kyl­lik­si.

Sil­ti kaik­ki maa­il­man pa­huus ei asu Krem­lis­sä. Sitä riit­tää joka puo­lel­le mil­loin mis­sä­kin muo­dos­sa.

Jos on kuu­sen kaa­ta­jia, on ok­san ot­ta­jia, to­te­si jo van­ha kan­sa.

Maa­nan­tain (13.3.23) MOT osoit­ti, et­tä muh­keim­mat ok­sat, jos ei hy­vän pa­lan run­ko­a­kin, ovat Pu­ti­nin kaa­ta­mas­ta kuu­ses­ta ot­ta­neet ener­gi­ayh­ti­öt. Niin et­tä ener­gi­ayh­ti­öi­den osin­ko­ja kuit­taa­vat osak­kaat – hat­tu pääs­tä, kii­tos ja ku­mar­rus Krem­liin päin. Luon­nol­li­ses­ti kii­tel­lä so­pii myös jär­jes­tel­mää, joka mah­dol­lis­taa sen, et­tä ener­gi­ayh­ti­öt voi­vat las­kut­taa tuo­tan­to­kus­tan­nuk­siin näh­den pos­ket­to­mia hin­to­ja – työ- ja elin­kei­no­mi­nis­te­ri­ön ener­gi­ao­sas­ton pääl­li­kön Riku Hut­tu­sen vain nau­res­kel­les­sa, et­tä hy­vin toi­mii jär­jes­tel­mä.

Hut­tu­sen point­ti yrit­ti ol­la se, et­tei ener­gi­aa oli­si sääs­tet­ty il­man ko­via hin­to­ja ja oli­si voi­nut tul­la säh­kö­kat­ko­ja. Vies­ti oli­si voi­nut ol­la us­kot­ta­vam­pi il­man yli­mie­lis­tä vir­nui­lua ja muu­ta pöyh­ke­ää käy­tös­tä.

Luon­nol­li­ses­ti voim­me elää vä­hem­mäl­lä­kin ku­lu­tuk­sel­la hy­vää elä­mää. Mut­ta koh­tuul­li­suu­den vaa­ti­mus on esi­tet­tä­vä yh­teis­kun­nan kai­kil­le ta­soil­le, ei vain meil­le maan ma­to­sil­le.