Kun liika on liikaa ja vähän on aivan liian vähän, valahtaa elämisen ylle toivottomuus. Usko, toivo ja rakkaus ovat henkitoreissaan – missä on oikeus ja kohtuus?
Oikeus ja kohtuus, se, mitä kohti pyrkimällä kaikki muu hyvä saavutetaan, näyttää pakenevan syystä ja toisesta ihmiskunnan ulottumattomiin.
Oikeus ja kohtuus ei viihdy köyhyyden keskellä. Varsinkaan ei rakenteellisen köyhyyden. Sen voi lukea historian lehdiltä, nähdä tämän päivän uutisissa. Sen tietää kertoa koulumaailmassa työskentelevä, sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilainen, aluetoimittaja, seurakunnan työntekijä ja kaupan kassa. Jokainen, joka työkseen näkee läpileikkauksen yhteiskunnasta, kohtaa ”Meidän herramme muurahaisia” valikoimatta heidän arjessaan ja huolissaan päivä toisensa perään.
Ei oikeutta ja kohtuutta ole helppo löytää yltäkylläisyydestäkään. Varsinkaan ei silloin, kun sitä ei haluta jakaa, vain haalia lisää. Siitäkin meillä on tietoa ja kokemusta yllin kyllin. Ahneus – kaikkien syntien äiti – on aina valmiina hyökkäykseen siellä, missä kulta kiiltää.
Turvalliset työolosuhteetkin olisi voinut kuvitella olevan mahdolliset järjestää, mutta ei. Siihenkään ei ökyrikkaalla Qatarilla ollut varaa.
Tällä hetkellä kulta kiiltää kirkkaimmin Qatarissa, potkupallikisoissa. Mikäpä on kiiltäessä, onhan Qatar yksi maailman rikkaimmista maista. Mutta niin rikas ei kuitenkaan, että olisi ollut vara maksaa siirtotyöläisille, jotka kisapaikat rakensivat, kunnon palkkaa. Tai edes kohtuullista. Turvalliset työolosuhteetkin olisi voinut kuvitella olevan mahdolliset järjestää, mutta ei. Siihenkään ei ökyrikkaalla Qatarilla ollut varaa.
Jos jossakin, niin tässä näemme, etteivät vauraus ja sivistys asu aina samoissa palatseissa.
Synkäksi kaikki tämä vetää etenkin siksi, ettei synninpäästöä tule muullekaan maailmalle. Kisoja on valmisteltu vuosia ja aina aika ajoin nämä räikeät rikkomukset, piittaamattomuus ihmishengistä - ihmisarvosta! - on nostettu esille. Mikään viime päivien uutisoinnissa ei ole tullut yllätyksenä.
Ja aivan kuten taannoin Valko-Venäjällä järjestettyjen jääkiekkokisojen aikaan, niin nytkin nousee niin poliitikkoja kuin valtionpäämiehiäkin muistuttamaan, että urheilu on yhteinen ilo, nautitaan nyt vaan pelistä.
Kuka voi nauttia pelistä, jota pelataan luitten päällä?