Sen ymmärtää, että sotaa käyvä maa julistaa liikekannallepanon. Mitenkäs muuten? Sodan idea on käsittääkseni yksinkertainen: sodassa tapetaan ja tullaan tapetuksi jonkun syyn takia.

Kun va­paa­eh­toi­sia rin­ta­mal­le pyr­ki­jiä ei ole tar­peek­si, ote­taan vä­ki­sin.

Näin naa­pu­ris­sa­kin.

Sen­kin ym­mär­tää, et­tei­vät kaik­ki rin­ta­mal­le ha­lua. Ei­vät tap­pa­maan ja ki­dut­ta­maan, aset­tu­maan koko maa­il­man syl­ky­ku­pik­si. Vie­lä­pä il­man Suur­ta Asi­aa, jon­ka vuok­si uh­rau­tua. Ja tul­la kai­ken hy­vän pääl­le joko ta­pe­tuk­si tai ken­ties vuo­ra­tuk­si kun­ni­a­mi­ta­leil­la, joi­ta ja­e­taan kun­ni­at­to­mis­ta te­ois­ta.

Suu­rin osa maa­il­maa tuo­mit­see Ve­nä­jän hyök­käyk­sen Uk­rai­naan jär­jet­tö­mä­nä ja raa­ka­na te­ko­na. Lä­hes­kään koko maa­il­ma ei tuo­mit­se kaik­kia so­tia, tul­koon mai­ni­tuk­si, vaik­ka tiet­tä­väs­ti rei­lu­ja ja hu­maa­ne­ja, elä­mää kun­ni­oit­ta­via ja ke­tään trau­ma­ti­soi­mat­to­mia so­tia ei ole ih­mis­kun­nan his­to­ri­as­sa tä­hän päi­vään men­nes­sä käy­ty.

Tiet­tä­väs­ti rei­lu­ja ja hu­maa­ne­ja, elä­mää kun­ni­oit­ta­via ja ke­tään trau­ma­ti­soi­mat­to­mia so­tia ei ole ih­mis­kun­nan his­to­ri­as­sa tä­hän päi­vään men­nes­sä käy­ty.

Mut­ta tä­män yh­den so­dan hir­vey­des­tä siis on laa­ja yk­si­mie­li­syys.

Mik­si sit­ten maa­il­ma – eri­to­ten län­ti­nen maa­il­ma – kii­reh­tii sul­ke­maan ra­jat ja es­tä­mään so­taa pa­ke­ne­via ve­nä­läi­siä pää­se­mäs­tä maas­ta pois? Suo­mi muit­ten mu­ka­na.

Tu­ris­ti­vii­su­mien saan­tia on jo tiu­ken­net­tu il­mei­ses­ti lain sal­li­mis­sa ra­jois­sa. Mikä mah­taa ol­la kan­sa­lai­suu­teen pe­rus­tu­van täys­kiel­lon lail­li­suu­sas­te? Tai edes hyö­ty tai jär­keen käy­pä pe­rus­te?

On­ko meil­lä val­ti­o­val­taa myö­ten an­net­tu val­ta pin­nan al­la mu­hi­neil­le vi­han ja kau­nan tun­teil­le ja nyt näy­te­tään koko Ve­nä­jän kan­sal­le, mis­tä kana ku­see? Kos­tol­ta ja hal­lit­se­mat­to­mal­ta pe­lol­ta tämä näyt­tää, ei rau­han ja va­kau­den tur­vaa­mi­sel­ta.

Tun­tui­si tur­val­li­sem­mal­ta saa­da se osa ve­nä­läi­siä, joka vas­tus­taa Uk­rai­nan so­taa ja Pu­ti­nin dik­ta­tuu­ria, nä­ke­mään de­mok­raat­ti­nen maa­il­ma kump­pa­ni­na ja mah­dol­li­suu­te­na pa­rem­paan elä­mään. Tääl­lä ja ken­ties jos­kus Ve­nä­jäl­lä. Ra­jat kiin­ni -po­li­tii­kal­la me vah­vis­tam­me ra­jan mo­lem­min puo­lin epä­luu­loa ja kau­naa.

Mitä (hy­vää) sii­tä seu­raa?

Se kai lie­nee sel­vää, et­tä jos siel­tä ryö­tä­mäl­lä ale­taan tul­la, ei­vät tu­li­jat vii­su­mei­ta ane­le.

Lei­la Luuk­kai­nen