Olin jo kir­joit­ta­nut tä­hän mah­ta­van puo­lus­tus­ränt­täyk­sen ja kii­tos­pu­heen Mu­ku­la­ka­dul­le, kun vii­me vii­kol­la näyt­ti, et­tä vir­ka­mie­het mei­naa­vat kä­vel­lä val­tuus­ton pää­tös­ten yli ja pis­tää sa­tu­kau­pun­gin ros­ka­la­val­le. Tuo saa­ga saa­tiin tais­tel­tua on­nel­li­seen lop­puun hy­vis­sä ajoin en­nen leh­den me­noa pai­noon, jo­ten ai­het­ta oli (on­nek­si!) vaih­det­ta­va. Kii­tos kai­kil­le, jot­ka asi­as­sa oli­vat ak­tii­vi­sia! Jot­tei hyvä höy­ry mene ai­van huk­kaan, pu­ran ener­gi­a­ni toi­seen hil­jat­tain kuo­hut­ta­nee­seen ai­hee­seen: Suo­men olym­pi­a­me­nes­tyk­seen.

Ki­sat me­ni­vät kuu­lem­ma um­pi­sur­ke­as­ti ja tu­los oli hä­pe­äl­li­nen. Suo­ma­lai­nen huip­pu-ur­hei­lu ui sy­väl­lä ja päi­tä on saa­ta­va va­dil­le.

Ne suo­ma­lais­suo­ri­tuk­set, jot­ka minä näin, oli­vat pää­o­sin hie­no­ja on­nis­tu­mi­sia, kau­den par­hai­ta tai ai­na­kin hy­vää omaa ta­soa.

Jän­nä jut­tu. Kat­sot­tiin il­mei­ses­ti eri ki­so­ja. Ne suo­ma­lais­suo­ri­tuk­set, jot­ka minä näin, oli­vat pää­o­sin hie­no­ja on­nis­tu­mi­sia, kau­den par­hai­ta tai ai­na­kin hy­vää omaa ta­soa. It­ket­tiin ilos­ta, kun louk­kaan­tu­mis­ten jäl­keen pys­tyt­tiin sit­ten­kin ki­saa­maan. Jän­nät­tiin ur­hei­li­ja­to­ve­rei­den tu­lok­sia ja rie­muit­tiin on­nis­tu­mi­sis­ta. Tot­ta kai joku pet­tyi ja ali­suo­riu­tui­kin, mut­ta sel­lais­ta on ur­hei­lu ja elä­mä. Ai­na ei on­nis­tu. Ur­hei­lus­sa ai­na joku voit­taa ja joku toi­nen hä­vi­ää.

Mi­ten re­a­lis­tis­ta on odot­taa Suo­men ko­koi­sen maan ke­rää­vän olym­pi­a­lai­sis­ta ko­vin mah­ta­vaa mi­ta­li­pot­tia? Mah­ta­vat­ko tu­lok­sis­ta kiu­kut­te­le­vat hai­kail­la sa­dan vuo­den ta­kai­siin ki­soi­hin, jois­sa suo­mi oli 37 mi­ta­lil­la mi­ta­li­tau­lu­kon toi­nen? Osal­lis­tu­ja­mai­ta oli tuol­loin 44, nyt 184. Vä­es­tö­mää­rän pe­rus­teel­la las­ket­tu­na maam­me mi­ta­li­o­dot­ta­ma on täl­lä het­kel­lä il­mei­ses­ti noin yk­si. Esi­mer­kik­si nais­ten mou­ka­rin­hei­tos­sa tuo yk­si mi­ta­li oli 23 sent­ti­met­rin, siis noin yh­den 37-nu­me­roi­sen ken­gän mi­tan pääs­sä, kun prons­si­mi­ta­lis­ti Zhao Jie heit­ti 74,27 ja nel­jän­nek­si tul­lut Sil­ja Ko­so­nen 74,04 met­riä. Ei ko­vin kau­ka­na mi­nus­ta.

Mi­nun kat­so­mis­sa­ni ki­sois­sa läs­nä oli hie­no ur­hei­lu­hen­ki. Sel­lai­nen, joka her­kis­tää ko­ti­kat­so­mos­sa­kin huo­kaa­maan: ”kat­so, mi­ten hui­ke­an tai­ta­via ihan jo­kai­nen nois­ta tyy­peis­tä on”. Sel­lai­nen, joka in­nos­taa nuo­ria ur­hei­li­joi­ta ja har­ras­ta­jia jat­ka­maan har­joit­te­lua – toi­sin kuin nämä jäl­ki­pu­heet.

Vee­ra Hä­mä­läi­nen