Työllisyydessä on saavutettu haastava tavoite. Työuria on onnistuttu pidentämään niin alusta kuin lopusta. Talouden pyörät on onnistuttu pitämään pyörimässä ja koronasta aiheutuneita tyrmäysiskuja lieventämään vain hipaisuiksi.
Tämä kaikki on siis pystytty tekemän niin, ettei niiltä heikommassa asemassa olevilta ole leikattu. Tämä hallitus itse asiassa korjasi Sipilän oikeistohallituksen tekemän leikkurin työttömiä koskien ja työllisyysprosentti on korkeimmillaan miesmuistiin. Toivon, että siellä Säätytalolla tämäkin huomioidaan, kun työllisyyden nimissä näyttää valmiutta olevan työttömiltä leikkaamiseen tulevalla hallituksella.
Orpo kertoi haastattelussa menneellä viikolla, että ”väkevin työllisyyden lisääminen on työttömyysturvan leikkaaminen”. Olen asiasta täysin eri mieltä. Porvarihallituksen tulisi olla nyt herkkänä sen suhteen, että puuttuminen niin työttömyysturvaan kuin yleisemmin työmarkkinakysymyksiin voi aiheuttaa suuriakin mielenilmaisuja. Muistamme Sipilän hallituksen toimet ja siitä nousseet suuret vastustukset ja mielenilmaisut. Näitähän emme tietenkään toivo maahamme, sopimusyhteiskuntaamme.
Ei tarvita ammattiliiton järjestötoimitsijan kokemusta ja silmälaseja, että hälytyskellot soivat.
Väkevä työllisyyden vahvistaja olisi esimerkiksi se, että nyt ”nollasopimuksilla” työskentelevät saisivat tehdä työtunteja enemmän. Tällä hetkelläkin esimerkiksi 15-tuntista tai jopa vähempää tuntimäärää viikossa tekevät osa-aikaiset eivät pärjää palkallaan. Jo 2015 tehty lakialoite nollasopimuksien kieltämiseksi olisi tervetullut muutos. Palvelualalla on yleistä tahdonvastaiset nollasopimukset, joten muutos olisi tarpeen ja lisäisi näin tehtyjä työtunteja ja tätä kautta sitä työllisyyttä.
Työperäisen maahanmuuton lisääntyessä on väistämätöntä, että tietämättömän työvoiman väärinkäytökset lisääntyvät. Suomen työvoimapolitiikka ja sen lainsäädäntö lähtee siitä, että työvoimaa suojellaan – on säädetty lait työmarkkinoiden heikompien suojelemiseksi.
Mutta aukkojakin on ja epäreilusti, väärin pelaavia, omaa etuaan ajavia, häikäilemättömiä ja markkinoiden kilpailua sotkevia yrittäjiä, yrityksiä ja työnantajia on valitettavasti yrityskentässämme. Me kaikki ymmärrämme, että tässä kohtaa ollaan tarkalla paikalla. Ei tarvita ammattiliiton järjestötoimitsijan kokemusta ja silmälaseja, että hälytyskellot soivat.
Siksi pidän perusteltuna, että alipalkkauksen kriminalisoinnissa tulee edistyä ripeästi. Rikoslakiin on lisättävä selkeä kohta, mikä helpottaa työsuojelun, poliisin, syyttäjien ja tuomioistuimien työtä. Palaute ja näkemykset kentältä kertovat, että nykysäännökset syrjinnästä, petoksesta ja jopa ihmiskaupasta eivät riitä toivottuun lopputulokseen tai niiden käyttö ja toteennäyttö on tehty liian vaikeaksi.
Siksi on tärkeää, että myös ammattiliittojen joukkokanneoikeus toteutetaan viipymättä. Se purkaisi painetta edellä olevilta viranomaisryhmiltä, jossa on havaittu vaikeutta sekä perehtyneisyyden puutetta usein vaikeiden työrikosten käsittelyyn.
Timo Suhonen
Kansanedustaja
