Hyvinvointialueita, kuntia ja järjestöjä yhdistää tavoite terveyden- ja hyvinvoinnin edistämisestä sekä ennaltaehkäisevästä toiminnasta, joissa tulee saada muodostettua yhteinen toiminta-areena, jossa yhdessä tekeminen eri toimijoiden kanssa toteutuu.

Ei tu­li­si pu­hua enää ra­ja­pin­nois­ta, vaan yh­dys­pin­nois­ta, sil­lä ra­joil­la on help­po hei­tel­lä asi­oi­ta ra­jan toi­sel­le puo­lel­le ja to­de­ta, et­tei kuu­lu meil­le.

Alus­sa pa­nos­ta­mi­nen ter­vey­teen ja hy­vin­voin­tiin ken­ties li­sää kus­tan­nuk­sia, sil­lä kaik­ki hoi­don pa­ris­sa ole­vat ih­mi­set on myös hoi­det­ta­va ja sa­mal­la ra­ken­net­ta­va uu­sia toi­min­ta­ta­paa. Hyö­ty nä­kyy vas­ta vii­veel­lä. Bud­jet­ti­vuo­si ker­ral­laan elä­mi­nen on pa­him­pia es­tei­tä suun­nan­muu­tok­sel­le, sil­lä se es­tää kat­so­mas­ta tar­peek­si pit­käl­le tu­le­vai­suu­sin­ves­toin­tien nä­kö­kul­mas­ta. Muu­tok­seen tar­vi­taan roh­keut­ta.

Kun­tien ja alu­een vä­lil­le ei saa syn­tyä vas­tak­kai­na­set­te­lua, sil­lä se syn­nyt­tää hel­pos­ti osa­op­ti­moin­tia. Osa­op­ti­moin­nis­sa toi­mi­ja var­mis­taa oman hyö­dyn ot­ta­mat­ta huo­mi­oon koko jär­jes­tel­män kan­nal­ta pa­ras­ta rat­kai­sua. Sen ris­ki on ole­mas­sa, kun esi­mer­kik­si ter­vey­den ja hy­vin­voin­nin edis­tä­mi­nen, omais­hoi­ta­jien jak­sa­mi­sen tu­ke­mi­nen tai las­ten ja nuor­ten syr­jäy­ty­mi­sen eh­käi­syn pal­ve­lut ja­kau­tu­vat jat­kos­sa kun­nan ja hy­vin­voin­ti­a­lu­een vas­tuul­le. Mi­kä­li jom­pi­kum­pi omia kus­tan­nuk­sia sääs­tääk­seen ei tar­joa riit­tä­vän laa­duk­kai­ta ma­ta­lan kyn­nyk­sen pal­ve­lu­ja, ai­heu­tuu li­sä­pal­ve­lu­jen tar­vet­ta ja ko­ko­nais­kus­tan­nus­ten kas­vua yh­teis­kun­nal­le.

Kun­tien ja alu­een vä­lil­le ei saa syn­tyä vas­tak­kai­na­set­te­lua, sil­lä se syn­nyt­tää hel­pos­ti osa­op­ti­moin­tia.

On ää­ret­tö­män tär­ke­ää saa­da kaik­ki pal­ve­lu­ket­jut toi­mi­maan su­ju­vas­ti. Pal­ve­lui­den on toi­mit­ta­va yh­teen jär­jes­tä­jäs­tä riip­pu­mat­ta. Tar­vi­taan yh­teis­tä toi­min­ta-aree­naa ja yh­des­sä te­ke­mi­sen tai­to­ja. Nyt oli­si so­pi­va het­ki pi­lo­toi­da myös il­mi­ö­poh­jais­ta bud­je­toin­tia, jon­ka avul­la py­ri­tään vas­taa­maan ko­ko­nais­val­tai­sem­min ja pe­rin­tei­set sek­to­ri­ra­jat ylit­tä­en sel­lai­siin mo­ni­mut­kai­siin yh­teis­kun­nal­li­siin ky­sy­myk­siin tai il­mi­öi­hin, jot­ka ei­vät rat­kea yk­sit­täi­sen hal­lin­no­na­lan toi­min tai voi­min.

Il­mi­ö­poh­jai­nen bud­je­toin­ti voi tar­koit­taa mm., et­tä eri toi­mi­jat aset­ta­vat yh­tei­set ta­voit­teet, te­ke­vät työn­ja­on ja ar­vi­oin­ti­suun­ni­tel­man, jon­ka jäl­keen ta­lou­sar­vi­ois­sa ir­ro­te­taan osa mää­rä­ra­hois­ta il­mi­ön ym­pä­ril­le, pe­rin­tei­siä or­ga­ni­saa­tio- ja hal­lin­to­kun­tia ja -ra­jo­ja ylit­tä­en. Näin yh­des­sä te­ke­mi­sel­lä saa­daan kar­sit­tua pääl­lek­käi­siä toi­min­to­ja, ja vie­lä tär­ke­äm­pää – voi­daan es­tää ih­mis­ten ja per­hei­den jää­mi­nen avun ja tuen ul­ko­puo­lel­le. Sel­ke­ät so­pi­muk­set eri toi­mi­joi­den roo­lis­ta te­hos­ta­vat niuk­ko­jen re­surs­sien käyt­töä. So­pi­via ko­ko­nai­suuk­sia löy­tyy mo­nia, ku­ten omais­hoi­ta­jien jak­sa­mi­sen tu­ke­mi­nen, kult­tuu­ri­hy­vin­voin­nin edis­tä­mi­nen tai haa­voit­tu­vas­sa ase­mas­sa ole­vien las­ten aut­ta­mi­nen.

Mer­ja Mä­ki­sa­lo-Rop­po­nen

Poh­jois-Kar­ja­lan hy­vin­voin­ti­a­lu­een val­tuus­ton pj.