Pirtusotako painunut unohduksiin – ei ikinä!

Kaa­ri­na Nas­ki

Se oli se syksy, kun hampurilainen höyrylaiva Heinrich ajautui Hailuodon vesiltä koilliseen Vähäkiikkaran eli Ulommaisen karille, 8 kilometriä Kemijokisuusta lounaaseen. Tosi harvassa, jollei suorastaan olemattomissa, ovat ne ihmiset, jotka tuon laajalti tuhoja Itämerellä aiheuttaneen syysmyrskyn muistavat, sillä kyseessä oli vuosi 1924.

Mi­tä­kö sii­tä sit­ten enää? Kaik­kea ky­syt­te­kin, sil­lä ta­paus Hein­rich on oi­kea mal­li­joh­dan­to sa­la­kul­je­tu­sai­hee­seen. 985 kpl pir­tu­ka­nis­te­rei­ta jou­dut­tiin ni­mit­täin heit­tä­mään me­reen lai­van aje­leh­ti­mi­sen ai­ka­na, mut­ta sem­min niis­tä ei muka ha­vain­to­ja saa­tu. Vet­ten hal­ti­joi­ta ja kau­nii­ta me­ren­nei­to­ja voi­si joku my­to­lo­gi­aan vieh­ty­nyt yrit­tää syy­tel­lä, mut­ta me­ri­sel­vi­tyk­ses­sä sel­lai­nen ei mene läpi.

Mai­ni­tun kal­tai­sia ta­ri­noi­ta on Suo­mes­sa lu­ke­mat­to­mia, mut­ta enim­mäk­seen ne ovat kuu­lu­neet suul­li­seen pe­rin­tee­seen. Seu­dun ja ken­ties su­vun­kin pir­tu­yk­kös­tä ja hä­nen jän­nit­tä­viä seik­kai­lu­jaan on ke­hus­kel­tu mie­luus­ti tie­tyis­sä pii­reis­sä, mut­ta nii­hin ei­vät ole kuu­lu­neet vi­ra­no­mai­set yh­tä vä­hän kuin tut­ki­jat­kaan. Sii­tä syys­tä tie­ten­kin, et­tä laki kat­se­lee joi­ta­kin san­ka­ruuk­sia omal­la ta­val­laan, ja vaik­ka moni poi­ka val­lan­kin me­ren­ran­ta­ky­lis­sä on har­ras­ta­nut ai­ka­naan tro­kaa­mis­ta, niin ri­kol­lis­ta toi­min­taa­han se mo­ko­ma on.

Spriin sa­la­kul­je­tuk­sen sa­no­taan pe­las­ta­neen jopa ko­ko­nai­sia pi­tä­jiä kur­jis­tu­mis­ke­hi­tyk­sel­tä.

Suo­mes­sa on toki il­mes­ty­nyt alan kir­jal­li­suut­ta niin fik­tio- kuin tut­kiel­ma­läh­tö­koh­dis­ta, mut­ta lu­ku­mää­räi­ses­ti jok­seen­kin vä­hän asi­an mer­kit­tä­vyy­teen näh­den. Tä­män au­kon tun­tuu pai­kan­neen nyt ker­ta­hei­tol­la tie­to­kir­jai­li­ja fil. tri Juha Yli­mau­nu vii­si­sa­taa­si­vui­sel­la yh­tä kat­ta­val­la kuin ve­tä­väl­lä te­ok­sel­laan Pir­tu­so­ta ja sa­la­kul­jet­ta­jat, Poh­jan­lah­den tun­te­ma­ton his­to­ria (At­rain & Nord). Sitä lu­kee kuin hur­jin­ta seik­kai­lu­kir­jaa ja jos­kus suo­ras­taan epä­us­koi­se­na alan am­mat­ti­mai­suu­des­ta. Joka siir­to täl­lä shak­ki­lau­dal­la oli tark­kaan mie­tit­ty, ja il­miö, niin epä­suo­ta­vak­si kuin se kat­sot­tiin­kin, ke­hit­ti suo­ma­lais­ta yh­teis­kun­taa sen mo­nil­la sek­to­reil­la.

Spriin sa­la­kul­je­tuk­sen sa­no­taan pe­las­ta­neen jopa ko­ko­nai­sia pi­tä­jiä kur­jis­tu­mis­ke­hi­tyk­sel­tä, ku­ten Ah­ve­nan­maan Brän­dön seu­dun. Ih­mi­sen kek­se­li­äi­syys tuli nä­ky­viin mm. kul­je­tus­tek­nii­kois­sa ja va­ras­toin­nis­sa.

Piti ol­la sprii­ka­nis­te­rit, pir­tu­sii­mat eli me­ri­kät­köt, joi­ta käy­tet­tiin jo 1920 -lu­vun alus­sa Var­si­nais-Suo­mes­sa ja Kot­kan seu­dul­la ja en­nen pit­kää myös Poh­jan­lah­del­la. Maa­kät­kö­jä ni­mi­tet­tiin pir­tu­kel­la­reik­si, kun taas ka­nis­te­rit lai­tet­tiin eri­tyi­seen ke­hik­koon, pir­tu­tor­pe­doon, ve­tä­vän ve­neen hi­nat­ta­vik­si. Luo­tiin myös kul­je­tuk­seen ove­lia pii­lo­reit­te­jä, ns. pir­tu­ka­ra­vaa­ni­reit­te­jä. Ja kun sa­la­kul­jet­ta­jat sat­sa­si­vat no­pei­siin ve­nei­siin ja au­toi­hin, oli myös tul­lin, me­ri­var­ti­os­ton ja muun vi­ra­no­mais­val­von­nan pak­ko te­räs­täy­tyä ka­lus­to­kan­tan­sa uu­si­mi­ses­sa pe­räs­sä py­sy­äk­seen ja edel­le eh­ti­äk­seen. Asei­den­käy­tön mu­kaan­tu­lo vii­meis­tään lie­nee val­pas­tut­ta­nut koko yh­teis­kun­nan ta­ju­a­maan, et­tä pel­käs­tä lei­kis­tä ja seik­kai­lus­ta ei enää ol­lut ky­sy­mys.

Yksi puhuu yhtä, toinen vedättää

Em. Hein­rich -lai­van ta­ri­naan vie­lä men­näk­sem­me kir­jai­li­ja Yli­mau­nun opas­tuk­sel­la täs­men­tyy, et­tä pai­kal­li­set ka­las­ta­jat pe­las­ti­vat myrs­kys­sä oman hen­ken­sä uhal­la mie­his­tön ja pie­nen koi­ran. Ko­ko­nai­suu­des­saan mie­his­tön me­ri­se­li­tys haak­si­ri­kos­ta ja pe­las­ta­jien se­li­tyk­set oli­vat kui­ten­kin ris­ti­rii­das­sa kes­ke­nään; il­meis­tä oli, et­tä ai­na­kin osa pir­tu­las­tis­ta saa­tiin kät­ket­tyä.

Lai­van dan­zi­gi­lai­nen kap­tee­ni Adolf Bode, joka oli ol­lut Ou­lun Seu­ra­huo­neel­la myrs­kyn ai­ka­na, hä­ly­tet­tiin Ke­miin, ja alais­ten­sa pa­lat­tua ko­ti­maa­han­sa hän jou­tui vie­lä jää­mään alu­eel­le huo­leh­ti­maan lai­va­hy­lyn pe­las­ta­mi­ses­ta. Ei­vät­kä kip­pa­rin lii­ke­toi­met­kaan ol­leet ohi, sil­lä ei­pä ai­kaa­kaan, kun Tor­ni­on Röyt­tän tul­li löy­si Ala­tor­ni­on Pa­ju­ka­ris­ta 1250 lit­ran sprii­kät­kön, ja siel­lä­hän ne oli­vat kuin ti­lauk­ses­ta pi­dä­tet­tä­vis­sä myös Bode ja jouk­ko tro­ka­rei­ta. Asei­ta ei käy­tet­ty, mut­ta tul­li­var­ti­o­ve­neen pääl­lik­kö Kaar­lo Granst­röm kuu­luu kun­nos­tau­tu­neen nyr­kein, juok­se­mal­la kiin­ni pa­koon läh­te­neen pir­tu­ve­neen kul­jet­ta­jan ja ni­put­ta­mal­la köy­sin hä­net mui­den ko­va­naa­mo­jen seu­raan.

Ho­vi­oi­keus vah­vis­ti lo­pul­ta mie­hil­le ly­hy­et van­keus­tuo­mi­ot, va­paut­ti ve­neen omis­ta­jan, mut­ta tuo­mit­si ve­neen val­ti­ol­le. Lu­ki­ja tuu­mii, et­tä koko hom­ma tai­si ol­la vain me­riit­tiä Bo­del­le, joka toi­mi myö­hem­min erään Poh­jan­lah­den me­nes­tyk­sek­käim­män pir­tu­lai­van kap­tee­ni­na, sen ver­ran osaa­va­na, et­tei kos­kaan enää kiin­ni jää­nyt.

Kun täyet miehet kerjäs

Tut­ki­jan mu­kaan suur­sa­la­kul­jet­ta­jia oli kai­kis­ta kan­san­ker­rok­sis­ta ja eri po­liit­ti­sis­ta suun­nis­ta. Yh­teis­tä heil­le oli aloi­te- ja ris­ki­not­to­ky­ky, hyvä it­se­tun­to sekä ko­ke­mus – me­rel­tä, lai­vas­tos­ta tai so­dis­ta han­kit­tu­na. Näis­tä ak­tii­vi­sis­ta toi­mi­jois­ta me­nes­ty­jiä oli­vat ne, jot­ka osa­si­vat lo­pet­taa ris­kien kas­va­es­sa ja si­joit­taa har­maat ra­han­sa lail­li­siin lii­ke­toi­miin ja kiin­teis­töi­hin.

Lä­hes kaik­ki Poh­jan­lah­den suur­sa­la­kul­jet­ta­jat luo­pui­vat tai pa­ko­tet­tiin luo­pu­maan alas­ta vuo­si­na 1932-1934. Alal­la jat­koi­vat kiel­to­lain jäl­keen lä­hin­nä työ­mie­het, jot­ka nä­ki­vät sa­la­kul­je­tuk­sen tai pir­tu­lai­voil­le pes­tau­tu­mi­sen työt­tö­myyt­tä pa­rem­pa­na vaih­to­eh­to­na. Työt­tö­myys oli näet yleis­tä ja so­si­aa­li­tur­va ole­ma­ton, näl­kää ja vel­kaa sen si­jaan oli. ”Se oli niin huo­noa ai­kaa, et­tä täy­et mie­het ker­jäs”, ku­ten nä­ki­jät ja ko­ki­jat Pe­rä­me­ren ran­ni­kol­la ti­lan­net­ta ku­va­si­vat.

Kiel­to­la­ki­a­jan sa­la­kul­jet­ta­jia tai vi­ra­no­mai­sia ei ole enää elos­sa. Ky­sei­sen kau­den al­ku­puo­lis­kol­la oli yleis­tä, et­tä epäil­ty­jen ni­met jul­kais­tiin leh­des­sä vä­häi­sen mää­rän­kin hal­lus­sa­pi­dos­ta, ja lei­mau­tu­mi­sen pel­ko sai ai­kaan jouk­ko­vai­ke­ne­mi­sen. Vä­hä­mer­ki­tyk­sis­tä tus­kin oli se­kään, et­tä sa­la­kul­je­tuk­sel­la han­kit­tu pää­o­ma oli lai­ton­ta, ja sel­lai­seen pe­rus­tui mo­nen ny­kyi­sen lii­key­ri­tyk­sen al­ku.

Kir­jas­sa on ker­rot­tu nii­den sa­la­kul­jet­ta­jien ni­met, jot­ka tuo­mit­tiin pää­te­ki­jöi­nä ja joi­hin tut­ki­ja tör­mä­si tois­tu­vas­ti leh­dis­sä ja ra­por­teis­sa. Suo­ra­nai­nen ma­te­ri­aa­li­tur­va avau­tui sa­no­ma­leh­ti­ar­kis­to­jen di­gi­ta­li­soin­nin myö­tä. Vi­ra­no­mais­läh­teet oli­vat Yli­mau­nun seu­raa­va tär­keä tut­ki­mus­vai­he, ja yh­teis­kun­nal­li­set hei­jas­tu­mat täy­den­si­vät ana­lyy­sin. Kiel­to­lain ai­ka­na al­ko­ho­lin käyt­tö ja vä­ki­val­ta li­sään­tyi­vät hui­mas­ti, ja Poh­jan­lah­den ran­nik­ko edus­ti Suo­mes­sa ja­kaan­tu­nein­ta suh­tau­tu­mis­ta al­ko­ho­liin. Vas­tak­kai­si­na ryh­mi­nä näh­tiin he­rä­tys­lii­ke­taus­tai­nen vyö­hy­ke ja ran­ni­kon ruot­sin­kie­li­sen vä­es­tön va­paa­mie­li­set.

Kiel­to­lain uh­re­ja oli Yli­mau­nun mu­kaan sa­to­ja­tu­han­sia – kuol­lei­ta, vam­mau­tu­nei­ta, vä­ki­val­las­ta kär­si­nei­tä – niin et­tä mis­tään pik­ku so­das­ta ei su­rul­li­si­ne lie­veil­mi­öi­neen ol­lut ky­sy­mys. Sy­dä­meen­käy­pä on mm. ku­vaus, jos­sa nuo­ri poi­ka, seit­se­män­tois­ta­vuo­ti­as, nu­kah­ti re­keen kai elä­män­sä en­sim­mäi­ses­sä hu­ma­las­sa. Pir­tu teki teh­tä­vän­sä, mut­ta kuo­li­aak­si pa­lel­tu­mis­ta ei ol­lut suun­ni­tel­tu.

Että kukako omisti?

Me­ri­var­ti­o­lai­tos voit­ti Pir­tu­so­dan Poh­jan­lah­del­la 1934; kiel­to­la­ki oli lop­pu­nut ja me­ri­var­ti­oin­ti te­hos­tu­nut. Suo­men ja Ruot­sin var­ti­oa­lus­ten uu­den­lai­nen yh­teis­työ pi­dä­tys­val­tuuk­si­neen oli mer­kit­tä­vä pa­ran­nus Poh­jan­lah­den su­lun var­ti­oin­nis­sa.

Kun ai­kai­sem­mis­sa tut­ki­muk­sis­sa on väi­tet­ty Suo­meen suun­tau­tu­nei­den sa­la­kul­je­tu­sa­lus­ten ol­leen lä­hin­nä sak­sa­lais­ten tai kan­sain­vä­lis­ten ka­pi­ta­lis­tien omis­tuk­ses­sa, nyt pu­hee­na ole­vas­sa tut­ki­muk­ses­sa on osoi­tet­tu, et­tä vi­ro­lai­set pi­ti­vät ai­na Suo­men­lah­den sprii­kau­pan hal­lin­nas­saan ja Poh­jan­lah­del­la­kin al­ku­vuo­sia lu­kuun ot­ta­mat­ta. Sem­min sak­sa­lais­ten osuus ra­joit­tui tuk­ku­myyn­tiin, mut­ta me suo­ma­lai­set – niin se vain on – omis­tim­me yh­des­sä vi­ro­lais­ten kans­sa suu­rim­man osan sprii­lai­vo­ja ja -las­te­ja.

(ku­vat pu­hee­na ole­vas­ta kir­jas­ta)

Seuraavassa Vaasan Jaakkoon kiteytyksiä kesän 1934 näkymistä:

”Ne pir­tu­ta­ka­va­rik­kou­u­ti­sek­kin ru­pi­aa ai­van lop­pum­han. Ei kan­na­ta pir­tu­puu­laa­kien enää sprii­tä lai­vool­la Suo­me­hen kul­jet­taa. Vaa­san erus­tal­la ei oo pir­tu­lai­vo­ja enää tänä ke­sä­nä nä­ky­ny ja Suo­men­lah­rel­ta­kin n`oon hä­vin­ne­het… Mut­ta sa­la­polt­to tun­tuu taas vä­hin­se al­ka­ne­hen. Heti kun Kar­hu-vii­na Vaa­sas­ta lo­pe­tet­ti­hin, ru­pes Vöö­rin met­tis­tä tu­lem­han Ky­röön­mai­hin pon­tik­kaa, jota myy­rä­hän vähä hal­vem­mal­la kun val­ti­on vii­naa.”

Ar­tik­ke­li on jul­kais­tu 23.2.2023 il­mes­ty­nees­sä Viik­ko Poh­jois-Kar­ja­las­sa.