Seija Anttonen(vas.) ja Anja Siipola lettuhetken jälkeen palaamassa arkeen. Ystävätoiminnankin ystävä on toisen arjessa mukana kuten ystävä normaalistikin on.

Tiistaina vietettiin ystävänpäivää, mutta ystävälle on tarvetta koko vuoden. Muun muassa Suomen punainen risti järjestää ystäväpalvelutoimintaa paikallisosastojen kautta sekä kouluttaa siihen. Juukalainen Anja Siipola rohkaistui tammikuussa uudeksi ystäväksi sitä tarvitseville.

Ystävätoiminta on vapaaehtoistoimintaa, joka lähtee paikallisista tarpeista ja toimii osana suomalaista hyvinvointiverkostoa. Ystävät on koulutettu ja perehdytetty tehtävään, ja esimerkiksi SPR:n kautta toimiessaan heillä on myös vakuutus mahdollisten vahinkojen varalta.

On arvioitu jopa viidesosan suomalaisista tuntevan itsensä yksinäiseksi ainakin toisinaan. SPR:n Juuan osasto kouluttikin tammikuussa uusia ystäviä yhdistyksen ystävätoimintaan. Kouluttaja Tuija Hänninen SPR:n Savo-Karjalan piiristä määritteli ystävätoiminnan ystävän ihan tavan ystäväksi.

– Tavallisen ihmisen taidoin ollaan ystävä ystävälle. Aina lähdetään asiakkaan tarpeista, ja ystävä määrittelee itse paljonko aikaa käyttää, milloin ja millaista ystävätyötä tekee.

Ystävätoiminnalla on monia muotoja. Se voi olla muun muassa kulttuuriystävänä oloa, saattohoidon tukea ja myös lapsiperheiden tukea arjessa. Ja miksei johonkin teemaankin pohjautuvaa, vaikkapa kalastus- ja metsästysystäviä.

Juuassa koulutukseen osallistui parikymmentä henkeä. Yksi uusista mukaan tulijoista on larinsaarelainen Anja Siipola, joka vastikään eläköidyttyään haluaa jakaa vapaata aikaansa sitä tarvitseville.

Siipola sanoo, että hän mietti jo työelämässä, olisiko hänestä tähän.

– Sitten rohkaisin itseni, ja päätin lähteä kokeilemaan.

Nyt hieman
erilainen ystävä

Anja Siipolan ensimmäinen ystäväasiakas on Seija Anttonen. He olivat tuttuja jo ennestään, mutta ystävätoiminta on tuonut mukaan eri mausteita. Ystävätoiminnan ystävällä on myös vaitiolovelvollisuus keskusteluista.

– Ehkä rohkeammin sanon asioita, näin on helpompi puhua, Anttonen arvioi uutta tilannetta.

Siipola sanoo huomanneensa samaa.

– Ja se on tarkoituskin. Jos kokee, että on tarvetta puhua, niin silloin pitää olla ihminen, joka kuuntelee.

– Minäkin tulin hieman erilaisena kuin ennen. Näen, että minä en vain anna, minä myös saan. Se on molemminpuolista.

Mausteita käytetään myös Anttosen grillikodassa, joka on hänelle erityisen mieluinen paikka. Ystävien toinen tapaaminen menikin lettukahvittelun merkeissä. Siipola sanoo, että hän haluaakin kohdata ihmisen ihmisenä, siellä missä tämä haluaa. Ystävän tärkein ominaisuus on kyky kuunnella ja olla läsnä.

Anttonen on menettänyt reilun kymmenen vuoden aikana kaksi puolisoa, jälkimmäisen vajaa vuosi sitten erittäin nopean sairauden murtamana. Hän sanoo lähteneensä mukaan ystävätoimintaan avoin mielin, ilman ennakkoluuloja ja seiniä.

– Päinvastoin tuntui oikein mukavalta. Nyt nähdään Anjan kanssa useammin, esimerkiksi joka toinen viikko.

– Minulle se yksinäisyys on semmoinen ongelma. Minä en ole yksineläjä, Seija Anttonen toteaa.

Teksti ja kuvat: Vesa Martikainen

Lue lisää lehdestä nro 7/2017.

Share This