Hanne Turunen ja Birgitta Muukkonen kertovat, että jätteen lajittelussa ihmissilmä on korvaamaton. Ihan kaikkia eriä ei kuitenkaan näin tarkkaan syynätä. Martelan tuoli sai erikoishuomion.

Hanne Turunen ja Birgitta Muukkonen kertovat, että jätteen lajittelussa ihmissilmä on korvaamaton. Ihan kaikkia eriä ei kuitenkaan näin tarkkaan syynätä. Martelan tuoli sai erikoishuomion.

Viime kesänä tehtiin Kiteellä merkittävä yrityskauppa, kun Lassila & Tikanoja Oyj osti Kuljetusliike J. Hirvonen Oy:n osakekannan.

– Olihan täällä Sopensuolla pyörinyt poikkeuksellisen paljon hienoja autoja ja miehiä, joten olihan meillä aavistus että jotain on tekeillä, muistelee jäteaseman hoitaja Birgitta Muukkonen työntekijöiden saamia vihjeitä, kun heinäkuun ensimmäisen päivän illaksi kutsuttiin koolle tiedotustilaisuus.

L&T on pörssiyhtiö, joten tiedottaminen on hyvin tarkkaa ja säädeltyä. Mutta niin on kaikki muukin, vaan sekään ei tunnu olevan ollenkaan huono asia.

Kun Birgitta vaihtaa päivittäisiä kuulumisia esimiehensä, tuotantopäällikkö Hanne Turusen kanssa, pieni Sopensuon toimistoparakki täyttyy tuon tuosta naurunremakasta. Sellaisesta, josta voisi päätellä naisten tunteneen toisensa jo vuosikausia.

Kolme kuukautta on riittävä aika tutustua, kun on selvät senssit. Ostaja on tiennyt mitä haluaa, eivätkä työntekijät ole kokeneet oloaan epävarmaksi missään vaiheessa.

Työntekijät jatkoivat uuden nimen alla suoraan vanhoina työntekijöinä. Kiteellä työporukka säilyi samana, lisäksi on palkattu yksi kuljettaja.

Yksitoista henkeä sai tosin melkein 8000 uutta työkaveria, täydellisen työterveyshuollon ja ison työnantajan koulutusedut.

– Onhan se mukavaa, kun tietää että on aina joku jolta voi kysyä, tunnustaa neljä vuotta Sopensuolla päätoimisessa työsuhteessa jäteasioita hoidellut Muukkonen.

Aiemminkaan ei toki ole tarvinnut itse keksiä ongelmiin vastauksia, yhteistyö Kiteen kaupungin viranhaltijoiden kanssa on sujunut hyvin, kuten sujuu edelleen.

Teksti ja kuva: Riitta Mikkonen

Lue lisää nrosta 42/2015.

Share This