Marja Kauppinen (vas.), Juha Pakarinen ja Eira Vänttinen-Liinakari tuumaavat, että tulevat kuntavaalit ovat
tärkeimmät moneen vuoteen. He toivovat, että jokainen käyttäisi äänioikeuttaan ja äänestäisi harkiten.

Jakokosken työväenyhdistys, 110, Kontiolahden työväenyhdistys, 100, ja Lehmon työväenyhdistys, 110, viettävät yhteistä vuosijuhlaa ensi lauantaina. Kimpassa toimiville yhdistyksille yhteinen juhla sopii enemmän kuin hyvin. Kontiolahden työväenyhdistyksen puheenjohtaja Marja Kauppinen, hallituksen jäsen Eira Vänttinen-Liinakari ja Lehmon työväenyhdistyksen puheenjohtaja Juha Pakarinen toteavatkin, että yhdessä on enemmän.

– Meillähän ei ole Kontiolahden työväenyhdistyksessä niin, että tekisimme itse kaiken, vaan teemme asioita Kunnallisjärjestön kanssa yhdessä, Vänttinen-Liinakari kertoo.

– Niinhän ollaan tehty jo monta vuotta, Kauppinen lisää, ja toteaa, että yksin ei pärjätä.

– Sehän on voimavarojen tuhlausta, jossa jokainen tekee moneen kertaan, Vänttinen-Liinakari sanoo, ja jatkaa:

– Sitä varten jokaisella työväenyhdistyksellä tulisi olla oma reviiri ja sopia yhdessä, kuka hoitaa mitäkin, ja se vie siihen yhteiseen päämäärään.

– Tämäkin juhla on hyvä esimerkki. Kukaan ei yksinään kerinnyt ja jaksanut, mutta nyt kolmestaan saadaan yhdessä juhla aikaiseksi, Kauppinen täsmentää.

Kaikki lähti huonoista oloista

Mennään askel taaksepäin. Vänttinen-Liinakari, Pakarinen ja Kauppinen muistelevat työväenyhdistysten syntyaikoja noin sata vuotta sitten.

– Työväestön olot eivät olleet sellaiset, että ne olisivat perustajajäsenten mukaan tulleet hoidetuksi, työväenyhdistyksiä tarvittiin, Vänttinen-Liinakari sanoo.

– Oli köyhät duunarit, joita sai polkea miten sattui. Sieltä kautta se kai sitten lähti, että työoloja haluttiin muuttaa. Silloin muistaakseni tuli muun muassa kahdeksan tunnin työpäivä, toki ei heti, mutta ajallansa, Pakarinen kertoo.

Kauppinen muistelee, että 1980-luvulla tupa oli aina täynnä porukkaa kokousten aikana, ja sen jälkeen väkimäärä on vähitellen hiipunut.

– Nykypäivänä on tarjolla niin paljon kaikkea erilaista, mistä valita, että sekin vetää jo ihmisiä pois, mutta ei meillä mitään notkahdusta ole ollut viime vuosina, hän sanoo.

Vänttinen-Liinakari muistelee, että 1930-luvulla oli vielä heikommin, jolloin Kontiolahden työväenyhdistyksessä oli vaivaiset seitsemän jäsentä.

Teksti ja kuva: Suvi Palosaari

Lue lisää lehden nrosta 8/2017.

Share This