Puuseppä Dennis Nylund tekee ensimmäistä kanneltaan.

Puuseppä Dennis Nylund tekee ensimmäistä kanneltaan.

Mikä yhdistää kolmena viikonloppuna Tohmajärvellä kokoontunutta kymmenhenkistä porukkaa, jota voi pitää varsin kansainvälisenä: suomi on äidinkielenä vain muutamalla?

Jouhikko ja kantele! Kyse on Tohmajärven kansalaisopiston järjestämästä kurssista, jossa rakennettiin soittimia puusta. Syntyi sekä kanteleita että jouhikkoja, viimemainittuihin luonnollisesti myös jouset.

Kurssin opettajana toimi Tohmajärven Värtsilässä toistakymmentä vuotta asunut, englantilaissyntyinen Roderick Welch. Hän pahoittelee, ettei parinkymmenen Suomen vuoden aikana ole ehtinyt oppia oikein puhumaan suomea, kotona kun puolison, taiteilija Karoliina Arvilommin kanssa puhutaan englantia ja kielellä pärjää kohtalaisesti muutenkin.

– Englantia ymmärtää paljon ja opettaja puolestaan ymmärtää suomea, sanoo kantelettaan viimeistelevä Ari Pulkkinen. Yhteisen kielen puuttuminen ei käsityöryhmässä haittaa, työvaiheet pitää näyttää joka tapauksessa.

Soinnun voima

Uusi-Värtsilästä kurssille on tullut Dennis Nylund, joka kertoo olevansa se ainoa ruotsinkielinen tohmajärveläinen. Hänellä on puusepän koulutus, mutta töitä tällä hetkellä ei.

– Pitää sitä kuitenkin jotain tehdä, toteaa Nylund elämänsä ensimmäisen kanteleen kaikukoppaa taltalla kaivertaessaan. Tässä ei passaa työtunteja laskea.

Viereisellä höyläpenkillä omaa kanneltaan työstää Nikolai Syryguine, jonka puhe myöskään ei heti paljasta, ettei suomi ole äidinkieli. Hän kertoo tulleensa yli 20 vuotta sitten Venäjältä Suomeen ja äidillään tosin olevan suomalaiset juuret.

Syryguine kertoo olevansa koulutukseltaan sähköasentaja ja puutyöt ovat vain harrastus, ainakin toistaiseksi.

Kaustajärveltä sanoo tulevansa Veikko Nieminen, kurssin seniori. Hänellä oli valmistumassa kantele, myös aiemmin valmistetun jouhikon kiristystapit uusittiin. Mahonkiset tapit saadaan kunnolla kiristyviksi, kun opettajalla on siihen kunnon työvälineet.

Kun Nieminen kiristää ensimmäistä kieltä kanteleeseensa, auttavat kätensä tarjoaa Daniel Mecan. Mecan on ollut vasta muutaman päivän Suomessa, hän on se vast’ikään uutisoitu Niiralan raja-aseman ensimmäinen turvapaikanhakija.

Mutta kun yhteistyössä saadaan kieli kiristettyä ja siitä ensimmäinen sävel näppäiltyä, ilo on yhteinen. Ensimmäinen sointi herkistää koko porukan, siihen ehkä sisältyy koko soitinrakennuksen ydin. Kansallisuudet tai yhteisen kielen puuttuminen on täysin sivuseikka.

Kuvat ja teksti: Riitta Mikkonen

Lue lisää lehdestä nro 6/2016.

Share This