SDP Savo-Karjalan piirihallitus ja demareiden oma soppatykkiporukka matkasi viikonvaihteessa Venäjälle. Ohjelmassa oli hallituksen kokous sekä nähtävyyskierrokset Ruskealan vanhaan marmorilouhokseen sekä Valamoon.

Mitä illallispöydässä keskustellaan, jos takana on piirinhallituksen kokous?

– Politiikkaa. Näin kävi tälläkin kertaa. Poliittiset keskustelut Venäjän seminaarimatkalla jatkuivat myöhään yöhön, ja kohta jo neljä vuotta yhdessä työskennelleet piirinhallituksen jäsenet pääsivät vaihtamaan ajatuksia nyt enemmänkin.

Piirin puheenjohtaja Neeta Röppänen toteaa, että reissu olisi hyvä pitää jatkossa jo kauden alussa ihan ryhmäytymissyistä. Samaa sanoo hallituksen jäsen, Suonenjoelta reissuun lähtenyt Olavi Ruotsalainen.

– Matkalla tutustutaan porukkaan vähän vapaamuotoisemmin, mikä on tärkeää päätöksenteon kannalta.

Jos pelikaveria ei tunneta, voi asiakysymyksistä tulla henkilökohtaisia.

Laajentakaa kuntapuolelle

Piirinhallituksen jäsen Tero Kuittinen Liperistä vakuuttaa myös reissun olleen täydellinen niin yhteistyön, tiedon kuin viihtyvyydenkin kannalta.

– Hyviä keskusteluja tulee käytyä kokouspöydän ulkopuolellakin. Kunnallispuolellakin olisi syytä tällaiseen toimintaan. Kun valtuustoseminaarissa istutaan kolme tuntia ja sen jälkeen kokouksessa tykitetään powerpoint-sulkeisia toiset kolme tuntia, ei ihme jos ote hommaan herpaantuu.

Soppatykillinen huumoria mukana

60 litraa soppaa. 200 potentiaalista äänestäjää saatu pysäytettyä hyvän ruoan ja ajankohtaisten asioiden äärelle.

SDP:llä on ollut soppatykkitoimintaa vaalien alla jo toistakymmentä vuotta, ja konsepti toimii edelleen, Reijo Jeskanen vakuuttaa.

– Se on hyväksi havaittu keino, jonka porvaritkin ovat ottaneet käyttöön, hän muistuttaa kunnallisvaalien alla kadut täyttäneistä ruokakojuista.

Myös Juhani Muikku myöntää, että vastaanotto on ollut positiivinen tukitoimi vaalityölle.

– Ei ole tarvinnut postilaatikoihin soppaa jakaa, hän vitsailee.

Nyt matkalla on mukana osa soppatykkiläisistä. ”Tykistöryhmä” on reissannut yhdessä aiemminkin, ja mainioita muistoja matkoilta on takataskussa iso nippu. Erityistä hilpeyttä nostattaa muisto Viipurista, kun kotimatkalla ryhmä lauloi julkisesti Monia armorikkaita vuosia.

– Siinä sitten kun lauleltiin niin yksi nainen kysyi, että laulatteko te tosiaan kuorossa, Raimo Sahlman kertoo.

Teksti ja kuvat: Suvi Palosaari

Lue lisää lehdestä nro 27/2017.

 

Share This