Valtimo v. 1929.

Vuonna 1906 syntyi maassamme lukuisia työväenyhdistyksiä. Myös Valtimolla oltiin tämän kansalaisyhteiskunnan murroksen eturintamassa, kun eräänä hämärtyvänä marraskuun iltana kokoontui runsaslukuinen joukko etupäässä vähäväkisiä Pekka Turusen taloon keskustelemaan oman yhdistyksen perustamisesta. 

Koolle kutsujana lienee ollut Pekka Turunen, yksityiskohtaisia ylöskirjauksia ei tapahtumasta ole säilynyt. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Ville Huotari, sihteeriksi Antti Martikainen ja rahastonhoitajaksi Samuli Louhelainen. Muiksi johtokunnan jäseniksi lienee valittu Pekka Turunen ja Paavo Kärkkäinen.

Yhdistyksen varsinainen toiminta alkoi vuoden 1907 alusta, jäsenmäärä kasvoi vuoden mittaan 76:een. Suomen Työläisliiton jäseneksi yhdistys hyväksyttiin samana vuonna, toiminta lähti käyntiin ripeästi, ja pian syntyi myös ajatus omasta työväentalosta.

Talolle vuokrattiinkin tontti Urpilan tilasta vuonna 1909, johon ostettiin ja siirrettiin Rusaselta iso pirtti kauppahintaan 270 markkaa. Talo valmistui käyttökuntoon vuonna 1910 ja siellä järjestettiin ohjelmallisia iltamia jo valmistujaisvuonna ainakin 16 kertaa.

Levottomat vuodet

Tulevina voisina jäsenmäärä kasvoi edelleen ja työväentalolle saatiin myös oma kirjasto. Myös muille Valtimon kylille alkoi nousta samoina vuosina yhdistyksiä. Jäsenmäärän huippu saavutettiin vuonna 1917 ollen peräti 114 henkilöä.

Vuoden 1918 kapinaan yhdistys ei sekaantunut. Tosin järjestyskaarti Valtimolle perustettiin, mutta tämän tarkoitus oli turvata pikemminkin yleistä turvallisuutta ja estää omien radikalisoitumista. Yhdistys seisoi silloin vahvasti valtakunnallisen laillisuuden pohjalla.

Järjestyskaarti hajotettiin kuitenkin heti alkumetreillä, sillä suojeluskunta katsoi järjestyksestä huolehtimisen omaksi tehtäväkseen. Myös yhdistyksen talo takavarikoitiin tilapäisesti, kunnes maaherra ratkaisi asian työväenyhdistyksen eduksi ja määräsi talon palautettavaksi yhdistykselle.

Toiminta viriää

Pekka Ollilainen (vas.) ja Jarmo Komulainen jakamassa muistamia Valtimon työväenyhdistyksen juhlassa.

Muutakin toimintaa virisi tulevina vuosina. Ryhdyttiin puuhaamaan työväen omaa osuuskauppaa ja myös näytelmäseura virisi jälleen toimintaan. Niin ikään raittiutta edistävään toimintaan alettiin jälleen kiinnittää huomiota.

1920-luvulla jäsenmäärä kääntyi laskuun, mihin vaikutti muun muassa paikkakunnalla vaikuttanut kommunistinen nuorisoliike, joka kohdisti hajotustyötään yhdistyksen toimintaan. Taloa remontoitiin edelleen useana vuonna, ja myös rautatien rakentaminen toi seutukunnalle runsaasti uutta työväkeä. Talossa järjestettiin edelleen ohjelmallisia iltamia. Myös työväenyhdistyksen sivistystyöllä sekä urheiluseuralla oli omat erittäin tärkeä roolinsa.

Lapuan liike vainoaa

1930-luvun alkupuoliskolla vuosikertomuksista kumpuaa erittäin suuri katkeruus Lapuan liikettä kohtaan. Itse tapahtumista pöytäkirjoihin ei ole kirjattu yksittäisiä merkintöjä tai nimiä, samoin talvi- ja jatkosotaakaan ei juuri mainita. Jonkin verran perustettiin kuitenkin niin sanottuja peitejärjestöjä, koska itse yhdistyksen toiminta oli Lapuan liikkeen painostuksen ja häirinnän kohteena.

Vuoden 1933 eduskuntavaaleissa sosialidemokraatit saavuttivat merkittävän vaalivoiton ja saivat 78 kansanedustajaa eduskuntaan. Myös kunnallisvaalit olivat samansuuntaiset. Muutoin 1930-luvun alku oli suuren työttömyyden ja laman aikaa, kunnes puu alkoi jälleen käydä kaupaksi, ja jätkä sekä suomenhevonen alkoivat nostaa jälleen teollisuutta jaloilleen.

Koonnut: Arto Miettinen (Valtimon työväenyhdistyksen juhlahistoriikin pohjalta)

Lue lisää lehdestä 11/2017.

Share This