Lahjoituksina saatujen lastenvaatteiden jakelu toimi Itä-Karjalassa koulujen kautta. Kuva on otettu Äänislinnan itäisessä kansakoulussa 27.4.1942. (SA-kuva)

Suomalaiset valtasivat jatkosodan ensimmäisenä syksynä itärajansa takaa Neuvostoliitolta alueen, joka oli suurempi kuin keskikokoinen, keskieurooppalainen valtio. Samalla Itä-Karjalassa alkoi heimokansan sopeuttaminen kantasuomalaisuuteen. Propaganda.

Suomalaiset miehittivät Karjalan Armeijan johdolla Itä-Karjalan syksyllä 1941 – viidessä kuukaudessa. Päämajan usko omaan missioonsa oli järkkymätön ja valtaus sujuikin osin näytöstyyliin. Muutamat seudun asutuskeskukset, kuten Korpiselkä, olivat linnoitettuja, mutta suomalaiset saivat marssia myös tyhjiin kyliin. Stalinin joukot olivat poistuneet ja asukkaat evakuoitu.

Sotatoimiaan muualle keskittänyt puna-armeija ei halunnut jättää Itä-Karjalan miehittäjille mitään. Petroskoitakin oli tuhottu järjestelmällisesti tuhoamispataljoonien toimesta. Suomalaisten saavuttua puolet kaupungin taloista oli asumiskelvottomia. Miehittäjät täydensivät kaaosta ryöstellen.

Neuvostoliitolta vallattu alue ei ollut mikään pieni pläntti; se oli suurempi kuin silloiset Kuopion ja Mikkelin läänit yhteensä. Miehitysalue oli samankokoinen kuin Hollannin ja Belgian yhteenlaskettu pinta-ala.

Neuvostoliitolta kaapattiin Itä-Karjalassa seutuja, joiden kanssa Suomella ei ollut mitään tekemistä reilun parinkymmenen itsenäisen vuotensa aikana. Sen sijaan Kannaksella taisteltiin alueista, jotka olivat aiemmin osa Suomea.

Valtaus tuli maksamaan paljon. Vajaan kolmen vuoden aikana Suomi käytti miehitystoimiinsa Itä-Karjalassa 1,3 miljardia silloista markkaa – nykyrahassa 311,3 miljoonaa euroa. Vallatun alueen ylläpito maksoi aikoinaan lähes kolme kertaa enemmän kuin koko muun Suomen tieverkoston kunnossapito.

Se ei haitannut tahtia.

Akateemisen Karjala-Seuran aloittamaa Suur-Suomi-huumaa avittivat myös päämajan ohjeistamat rintamakirjeenvaihtajat, TK-miehet, propagandan ammattilaiset. Heidän mukaansa suomalaisia miehittäjiä tervehdittiin Itä-Karjalassa hurraten, mutta totuus oli toinen. Uudet isännät toivat mukanaan uudet arvot.

Paikallisten oli hylättävä vanha, itäkarjalainen kulttuuri ja neuvostovallan aikana omaksutut ajatusmallit. Se ei onnistunut tuosta noin. Propagandaa tarvittiin ja siitä huolehti miehityshallinnon lehdetkin, kuten keväällä 1942 aloittanut Paateneen Viesti, jonka päätoimittajan pestiä hoiti sotilaspastori Ville Muilu.

Kari Kumpulampi

Lue lisää lehdestä nro 39/2017.

Share This