Polttopuut omasta metsästä  oman tvan lämmittämiseen. Siinä yksi elämän perusasioista, tietää Sampsa Oinaala.

Polttopuut omasta metsästä oman tuvan lämmittämiseen. Siinä yksi elämän perusasioista, tietää Sampsa Oinaala.

Tarinankertoja löytää tarinan jokaisesta vastaantulijasta ja pieneltäkin näyttävästä asiasta. Oma elämäntarina rakentuu siinä sivussa.

Helsingissä syntynyt ja kasvanut Sampsa Oinaala oli 25-vuotiaana jo löytänyt ammattinsa ja teki toimittajan töitä kotiseudullaan ja ympäri maata. Yhä useammin juttuaiheet kuitenkin alkoivat vetää yhä ylemmäs Suomeen.

Maaseudun rakennemuutos alkoi kiinnostaa yhä enemmän, kun esimerkiksi jokaisella käynnillä isän puoleisen suvun kesämökillä Tuusniemellä oli tapahtunut jotain kylää tyhjentävää. Naapuri oli muuttanut, kauppa lopettanut.

Kiinnostavia haastateltavia tulee vastaan kaikkialla, jokainen ihminen on oma tarinansa. Toimittajista kuitenkin valtaosa on pääkaupunkiseudulla, joten moni sisäsuomalainen tarina jää kirjoittamatta.

– Rupesi tuntumaan, että mitä minä täällä teen, Oinaala muistelee reilun 12 vuoden takaista ratkaisuaan hankkiutua kaupungista aiheidensa äärelle maaseudulle.

Perustelu on siis puhtaasti journalistinen: jos haluaa tehdä juttuja syrjäisen maaseudun muutoksesta, on parempi olla siellä itsekin.

Kotona alusta asti

Loppusyksystä 2003 Sampsa Oinaala avasi oven Valtimon Rumon kylässä pitkään tyhjillään olleeseen rintamamiestyyliseen, vuonna 1951 rakennettuun tupaan. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin: tunsi tulleensa kotiin.

– Jollei vuosia kylmillään olleessa talossa tunnu vieraita hajuja marraskuussa, ei siinä voi olla mitään pahasti vialla, Oinaala muistelee ensitunnelmiaan. Hirrestä rakennettua taloa ei oltu remonteilla pilattu.

Siitä pitäen elämänmuutostaan onkin sitten saanut selitellä. Liekö joku vetoakin lyönyt, ainakin suosittu puheenaihe tuntui kaveripiirissä olevan: kuinka kauan kokeilu kestää.

Tutkiva journalisti kuitenkin jatkaa valitsemallaan tiellä. Itse asiassa juuret vain kaivautuvat syvempään vuosi vuodelta. Yhä useampi puu kasvaa omilla mailla, yhä enemmän seiniä on omalla vastuulla. Hehtaareja on jo yli 40 ja oman mökin lisäksi omistuksia pariin yhteiskiinteistöön, kuten vanhaan kouluun.

Tienestit on kerättävä laajalta alueelta, juttukeikkoja on ympäri Suomen ja ulkomaillakin. Työnantajina ovat esimerkiksi Helsingin Sanomat, Sunnuntaisuomalainen, Suomen Luonto, monet aikakauslehdet. Ihan periaatteesta myös paikallislehti Ylä-Karjala.

Kaiken tämän hoitaa autoton ja ajokortiton mies Valtimolta käsin. Kuutostien varteen ei ole polkupyörällä pitkä matka, siitä on helppo hypätä linja-auton tai valokuvaajan kyytiin.

– Joukkoliikenne oli yksi ratkaisevista perusteista, sanoo Oinaala kotiin asettumisestaan. Vaikkei julkisen liikenteen linjaverkko kaupunkiliikennettä vastaa, se kuitenkin on olemassa.

Teksti ja kuva: Riitta Mikkonen

Lue lisää lehdestä nro 9/2016.

Share This