Liisa Tuunainen ja Aimo Kuittinen haluavat edistää tietoutta tuoksuttomuudesta.

Liisa Tuunainen ja Aimo Kuittinen haluavat edistää tietoutta tuoksuttomuudesta.

Tuoksuherkkyys on vaiva, jota esiintyy 10–40 prosentilla väestöstä. Arvio määrästä vaihtelee, koska selkeitä, diagnostisia perusteita ei ole, vaan diagnoosi perustuu potilaan kertomiin oireisiin ja käyttäytymiseen.

Tuoksuherkkyys on ilmiö, jota on selvitelty jo useamman kymmenen vuoden ajan. Selkeitä kriteereitä taudin määrittelyyn ei ole kyetty luomaan, eivätkä hoitokokeilut ole edenneet alkua pidemmälle. Tuoksuherkkyysoireyhtymä on kuitenkin olemassa.

Oireilijat ovat yleensä keski-ikäisiä tai sitä vanhempia naisia, mutta osalla oireet alkavat jo lapsena. Joskus oire tulee näkyviin esimerkiksi hajuveden aiheuttamana kasvojen punoituksena sekä silmien ja nenän vuotamisena. Oireina voi olla myös esimerkiksi hengenahdistusta, yskää, pääsärkyä, pahoinvointia ja keskittymiskyvyn heikkenemistä.

Tuoksuttomasti työn- ja elämäniloa -hankkeen parissa  toimivat Liisa Tuunainen ja Aimo Kuittinen kertovat, että oirehdinta ja oireiden voimakkuus on yksilöllistä, kuten allergioissa.

– On hyvin yksilöllistä, missä ympäristössä herkistynyt henkilö voi toimia. Osa oireilee lehden maatumisesta ja siitepölyistä, osa ei ollenkaan. Osa reagoi nimenomaan kemikaaleihin, sanomalehtien musteeseen tai käsidesiin, Tuunainen kuvailee.

Kuittinen ja Tuunainen kertovat, että elämän varrella kasautunut kemikaalikuorma voi vaikuttaa tuoksuherkkyyteen.

– Myös genetiikalla on merkitystä. Osa käyttää hajuvesia, tuoksukynttilöitä ja sietää homeita hyvin, Tuunainen luettelee.

– Joillakin yksilöillä kun kamelinselkä katkeaa, yliherkkyys syntyy, Kuittinen lisää.

Teksti ja kuvat: Suvi Palosaari

Lue lisää lehden nrosta 41/2016

Share This