laulukuvitus_netti

Suomalaisissa laulukirjoissa ja musiikkijulkaisuissa tai suullisena perinteenä kulkevana on lauluja, joiden nimi jo saattaa paljastaa, että laulu liittyy johonkin tiettyyn ja tunnettuun Suomen historian tapahtumaan. 

Laulu saattaa olla sepitetty juuri tiettynä tapahtuma-aikana tai myöhemmin tapahtuman muistoksi. Se voi liittyä tapahtumaan kuvitteellisesti tai melko totuudellisestikin. Tällaisia lauluja voitaneen nimittää historiallisiksi lauluiksi.

Me osaamme tällaisia lauluja ehkä paljonkin, mutta emme aina tiedä, mihin Suomen historian tapaukseen laulu liittyy.

Otetaan yksi esimerkki. Lauletaanpa vaikka Ja se Oolannin sota oli kauhia,/ hurraa, hurraa, hurraa./ Kun kolmellasadalla laivalla/ seilas engelsmanni Suomemme rannoilla/ sunfaraa,/ sunfaraa.. jne.

Sanoista ilmenee, mitä nimeä Suomessa on tästä sodasta käytetty. Maailmanhistoriassa sotaa nimitetään Itämaiseksi sodaksi tai Krimin sodaksi, jota Venäjän keisarikunta, uskollisen Suomen suuriruhtinaskuntansa kanssa, kävi Englantia, Ranskaa, Turkkia ja Sardiniaa vastaan vuosina 1853–1856.

Uudempi Englannin historian tutkimus totesi muutama vuosi sitten, että sodan painopiste oli sittenkin Itämerellä ja Suomen rannikoilla eikä Krimin niemimaalla. Täten Oolannin sota saattaisikin olla tapahtumalle oikeutetumpi nimitys myös maailmanhistoriassa.

Historiallisten
laulujen aarreaitta

Ainakin vanhassa Kansanopiston laulukirjassa oli laulu, jota isovanhempiemme sukupolvi mielellään lauleli kauniin, ruotsalaisen Vermlanninlaulun sävelellä. Ensimmäinen säkeistö oli tällainen: Nyt kodiss’ istuu kulta ja kangasta vain/ hän helskyttääpi lientäin kaipaustaan./ Ja lähtiessä pyssyn ma taatolta sain,/ se aioista on ensimmäisen Kustaan./ Se olkahan mua koskee kuin harras veikkonen/ ja poikani sen saa taas kun itse vanhenen,/ sen saa hän, jos elän vaan niin kauan.

Se on Sotamiehen laulu Josef Julius Wecksellin historiallisesta näytelmästä Daniel Hjort. Näytelmän tapahtumat ovat paljolti kuvitteellisia mutta osittain myös historialliseen todellisuuteen perustuvia. Näytelmä liittyy vuosina 1596–97 käydyn Nuijasodan jälkimaininkeihin, tarkemmin sanottuna Turun linnan piiritykseen myöhäissyksyllä vuonna 1599.

Vanhasta Kansanopiston laulukirjasta löytyy myös laulu, jonka viimeinen säkeistö on tällainen: Mut’ jos sä meidän miesi oot,/ kaikk’ epäilykset poistukoot./ Sull’ ylin Suomen kieli on,/ sen rinnall’ muu on arvoton./ Siis vanno näin:/ ain’ eteenpäin,/ ei oikeaan ei vasempaan,/ vaan eespäin eestä Suomenmaan.

Laulua laulettiin Vaasan marssin sävelellä, sanoittaja oli nimeltään Kaarlo Grönqvist ja laulun nimenä oli K.P.T.:n marssi. K.P.T. oli suomenmielisten ylioppilaiden keskuudessa vuonna 1879 perustettu yhdistys, joka ajoi kielikysymyksessä jyrkkää toimintaohjelmaa. Seuran nimikirjainten katsottiin merkitsevän Kaikki Punaiset Toverit ja tarkoittavan ohjelmaa Koko Programmi Toimeen, jota julistettiin lehdessä Kansan Pyhä Tahto.

Teksti: Heikki Kerola
Kuvitus: Suvi Lyhykäinen
Lähdekuvat: Kauhia Oolannin sota -kirja ja Pixabay
Lue lisää lehdestä nro 49/2015.

Share This