Makuvankkurin kauppias Teemu Virrantalo (vas.) muistaa lapsuuden kauppa-autoreissut mummon kanssa, ja jo lapsuuden haaveammatti oli kauppias. Aikoinaan itsekin kauppa-autoa Itä-Uudellamaalla ajanut selkieläinen Keijo Vuojolainen tuli heti juttuun kauppiaan kanssa.

Keltainen lähiruokavankkuri kurvaa pysäkilleen. Autoon hyppäävät asiakkaat juttelevat kauppiaalle kuin vanhat tutut, ja vinkkaavat toisilleen, mikä oli hyvää ja miten mitäkin tuotetta voisi käyttää.

Asiakaspalvelu on tässä parasta. Tykkään jutustella asiakkaiden kanssa, ja antaa asiakkaan halutessa valmistusvinkkejä vaikka lammaspaistiin, lähiruokamyymälä Makuvankkurin sotkumalainen kauppias Teemu Virrantalo kertoo.

Tie kauppiaaksi kävi it-alan kautta. Kymmenen vuoden ura it-alan suuryrityksessä palvelutuotannon johtajana ja lähiesimiestyössä sai väistyä vuonna 2016 yt-neuvotteluiden myötä.

– Olin aiemmin ollut itse irtisanojan roolissa, ja lopulta sanoin työnantajalle, että seuraavaksi olen sitten itse lähtijöiden listalla. Toiveeni toteutettiin. En ollut pahoillani, sillä en enää kokenut työtäni aatteellisesti oikeaksi, Virrantalo kertoo ja viittaa siihen, että irtisanomisten jälkeen työt siirrettiin ulkomaille.

Virrantalo oli irtisanomisen aikaan vanhempainvapaalla. Hän muistaa vanhimman tyttären eräänä aamuna aamupalalla kysyneen, mitä isä oikeasti haluaisi tehdä työkseen.

– Heitin tytölle, että olla myymäläauton kuljettaja. Juttu jäi elämään vitsinä perheessämme, mutta ajatus alkoi hiljalleen itää.

Susanna Eriksson

Lue lisää lehdestä nro 16/2018.

Share This