Kai Donnerin Siperiassa Ket-joella vuonna 1912 ikuistamassa kuvassa on tietäjä samojedisamaanin asussa. Kuva teoksesta Suomalainen samanismi.

Mielikuvien virtaa, loitsuja, haltioitumista. Retkeä kansakunnan salattuun tajuntaan. Anna-Leena Siikalan ajaton klassikkoteos luotaa suomalaista samanismia, joka on eri muodoissaan elänyt pitkään Karjalassakin, vuosisatoja.

Akateemikko Anna-Leena Siikalan (1943–2016) klassikko Suomalainen samanismi ilmestyi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kustantamana 1992. Tänä vuonna teoksesta otettiin neljäs painos, ja syystä. Kyseessä on kiehtova johdatus syvälle suomalaisuuden ja näin myös karjalaisuuden juurille.

Loitsut ja loitsinta olivat entisajan Suomessa samanismin ydintä. Siikala kirjoittaa: ”Suomalaisessa maalaisyhteisössä on loitsujen tuntemus ja käyttö ollut viime vuosisatoina hyvin yleistä. Niihin turvauduttiin jokapäiväisen elämän askareissa, erityisesti elinkeino-onnea, terveyttä ja kaikinpuolista menestystä turvattaessa sekä toisaalta pahoilta voimilta suojauduttaessa.

Loitsut olivat tärkeitä työvälineitä samanistisille tietäjille eritoten Itä-Suomessa ja Karjalassa, missä loitsuvarastot olivatkin valtaisat. Tuskin missään muualla on tallennettu yhä rikasta loitsurunoutta.

Entä keitä olivat entisaikain tietäjät, jotka tulkitsivat loitsuja mumisten ja ikään kuin sisäisen äänensä johdattamina? Joskus taas päästäen irti koko näkyjen vyörynsä. Kuinka he toimivat?

”Tietäjä suoritti tehtävänsä tavallisesti sivullisilta varjellussa paikassa, saunassa, metsän uumenissa tai yöllisellä hautausmaalla, aina sen mukaan minkälaisiin voimiin ja olentoihin hänen oli saatava yhteys. Läsnä saattoi avuntarvitsijan lisäksi olla tämän avustaja.” 

Tietäjän työ oli jatkuvaa ja järjestäytynyttä. Vienassa hän hääri häissä patvaskana, taikoja hallitsevana puhemiehenä turvaten morsiusparin onnen kateellisten panettelulta.

Hän pystyi halutessaan myös vahingoittamaan.

”Niinpä Lohtajan käräjillä 1663 ja 1981 noituudesta syytteessä ollut Antti Tokoi oli kerskunut kykenevänsä nostamaan karhuja ja susia toisten ihmisten karjoihin sekä pilaamaan toisten peltoja.”

Kari Kumpulampi

Lue lisää lehdestä nro 52/2017.

Share This