img_3194– Kiinnostaako ketä tervanpoltto, huomenna meillä mökillä keitetään, osui silmiin tuttavan Facebook-päivitys heinäkuussa. No kiinnostaa tietysti! Tulipahan samalla ajeltua Lieksan Sokojärvellä, missä lehmolaisen Jouko Nevalaisen mökki sijaitsee sukunsa kotimaisemissa.

Nevalaiset näkivät vuosia sitten perinnepäivillä Pälkäneellä, miten tervaa poltettiin muuripadan avulla. Nyt he eivät oikein enää muista, monesko perättäinen kesä on keittää tervaa itse, kuudes ainakin. Pieni määrä pieniin tarpeisiin.

– Eräsuksien tervaamiseen, Jouko Nevalainen hymyilee. Puoliso Raija puolestaan tuumailee riittäisikö tämänkesäisestä erästä myös pihan puukarhuperheen käsittelyyn.

Kaksi litraa ei ole mikään ihan pieni määrä, kyllä siitä moneen käyttöön heruu. Kannattavaa puuhaa, vaikka hommaan menee hyvinkin työpäivän verran, tultakin on pidettävä yllä ainakin kuuden tunnin ajan.

Jouko Nevalainen on jo oppinut järjestämään homman sujuvaksi. Tulet tehdään metsäpalstalle halontekoon sopivana päivänä.

– Pilkekone on murskaavaa mallia ja siitä tulee runsaasti pientä silppua, Nevalainen näyttää puunsälää, jota tulelle syöttää.

Mutta ne tervakset, niitä on pitänyt varailla ja pilkkoa jo aiemmin. Kyllähän niitä polttopuuhommissa tulee vastaan, pihkaisia havupuita.

Pienpolttoon tarvittava määrä ei ole suurensuuri. Parin litran tervamäärä kertyy, kun kaksikymmenlitrainen peltisanko on tiiviisti täytetty sormenpaksuisilla pilkkeillä.

– Kun ei ollut muuripataa käytettävissä, niin tein oman tynnyriversion, havainnollistaa Nevalainen.

Teksti ja kuva: Riitta Mikkonen

Lue lisää lehdestä nro 37/2016.

Share This