Rajavyöhykeluvan saamiseksi on nykyisin oltava hyvät perustelut.  

Ilomantsin Hattuvaarassa asuvien Raila ja Pentti Maksimaisen rajavyöhykelupien voimassaoloaika päättyi noin vuosi sitten. He anoivat Pohjois-Karjalan rajavartiostosta lupaa kalastaa ja marjastaa rajavyöhykkeellä. Lupia ei myönnetty.

– Vuodesta 1945 lähtien, siis 70 vuotta tämä oikeus oli voimassa, Pentti Maksimainen laskee.

Hän valitti päätöksestä Itä-Suomen hallinto-oikeuteen. Perusteluissaan hän muun muassa esitti, että rajavyöhykealueelta moni paikallinen asukas saisi pienen eläkkeensä ja työttömyyskorvauksensa lisukkeeksi esimerkiksi kalaa ruokapöytään ja lisäansioita marjastuksesta.

– Ulkomaalaiset marjanpoimijat ovat vallanneet Hattuvaaran metsät. He poimivat marjat ja sienet teiden varsilta, mikä hankaloittaa paikallisten ikäihmisten luonnontuotteiden keräämistä, hän selittää.

Maksimainen toteaa, ettei hänen liikkumisestaan rajavyöhykkeellä ole koskaan ollut haittaa Rajavartiolaitoksen tai muidenkaan viranomaisten työskentelylle.

Hallinto-oikeudelle antamassaan vastineessa Pohjois-Karjalan rajavartiosto ja Rajavartiolaitoksen esikunta toteavat, että rajavyöhykelupa annetaan, jos siihen on asumisesta, työstä, ammatista, elinkeinosta, liiketoiminnasta tai harrastuksesta johtuva tai muutoin hyväksyttävä syy, eikä luvasta annetun oikeuden käyttämisestä ilmeisesti aiheudu vaaraa rajajärjestyksen tai turvallisuuden ylläpitämiselle.

– Harrastuksesta johtuvana hyväksyttävänä syynä voisi olla esimerkiksi metsästys, kalastus, marjastaminen tai luontokuvaus. Lupia myönnettäessä edellytettäisiin noudatettavan perustuslaissa asetettua vaatimusta yhdenvertaisesta kohtelusta, vastineessa todetaan.

Luvan hakijan tulisi esittää myös perustelu sille, miksi kuvauksen tai muun toiminnan pitäisi tapahtua juuri rajavyöhykkeellä, eikä muualla.

Valitus hylättiin

Itä-Suomen hallinto-oikeus hylkäsi Maksimaisen valituksen.

– Valittaja ei ole esittänyt riittävää perustelua sille, miksi marjastamisen tai kalastamisen tulisi tapahtua juuri rajavyöhykkeellä, perustelussa lukee.

– On tämä merkillistä touhua. Rajojen yli lappaa irakilaisia, afganistanilaisia ja syyrialaisia koko ajan, mutta rehellinen Suomen kansalainen ei saa kävellä maan rajojen sisäpuolella, Maksimainen puhisee.

Hänen mielestään paikallinen väestö on vuosikymmenien saatossa toiminut ”silminä ja korvina” Rajavartiostolle.

– Vähänkin epäilyttävästä toiminnasta on ilmoitettu. Mutta omalta kohdaltani tämä nyt loppuu. En näe enkä kuule, vaikka millainen piippalakki tulisi vastaan.

Vuonna 1986 vyöhykelupien saantia yritettiin rajoittaa, mutta Maksimaisten valituksen jälkeen rajakylien asukkaille jäi mahdollisuus saada lupia esimerkiksi marjastukseen ja kalastukseen. Asia sai tuolloin siunauksen sisäministeri Kaisa Raatikaiselta.

– Ja päätöshän ei koskenut vain meidän perhettä ja hattuvaaralaisia, vaan kaikkia itärajan kyliä, Maksimainen huomauttaa.

Teksti ja kuvat: Armas Härkönen

Lue lisää lehdestä nro 27/2016.

Koitajoen itäpuolisella rajavyöhykkeellä tehdään metsätaloustöitä ja louhitaan mustakiveä, mutta esimerkiksi korvasienien keruuseen taustalla olevalle aukolle ei yksityinen kansalainen saa lupaa.

Koitajoen itäpuolisella rajavyöhykkeellä tehdään metsätaloustöitä ja louhitaan mustakiveä, mutta esimerkiksi korvasienien keruuseen taustalla olevalle aukolle ei yksityinen kansalainen saa lupaa.

Share This