Jäätiin tässä eräänä päivänä tarinalle – Elsa Suomalainen ja minä. Elsa on omien sanojensa mukaan ”50-luvun nuori ja 60-luvun äiti” sekä nyt eläkkeellä oleva ”yli 25 vuotta terveyskeskuksessa työskennellyt joka paikan höylä”.

Me olemme eri aikakauden lapsia, nuoria ja äitejä, mutta kyllä meillä on monta yhteistä kokemusta ja ajatusta. Ei kaikki muutu, vaikka aika muuttuu.

Meillä molemmilla on nuoruudenkokemus työskentelystä kotiapulaisena. Meillä molemmilla sen kokemuksen muisto ja loppusaldo on ehdottomasti positiivinen. Siinä työssä karttui tilipussia enemmän tieto ja taito, joista on ollut myöhemmin ihan muissa tehtävissä ja toimissa paljon hyötyä.

Kuten arvata saattaa, meillä molemmilla oli onni olla töissä paikoissa, joissa kotiapulaista arvostettiin ja kohtelu oli reilua. Eivät kaikki kotiapulaisen paikat ole olleet yhtä hyviä, sehän on selvä, mutta eivät   myös kaikki sitä kauhukuvaa vastaavia, jota sosialidemokraattienkin piirissä on aina Miina Sillanpään ajoista lähtien hellitty.

Leila M. Luukkainen

Lue lisää nrosta 26/2015.

Share This