Riikka Mattinen kertoo joskus ajatelleensa, ettei voi olla kuvataiteilija koska ei osaa tehdä hienoa korkeakulttuuria. "Kun pääsin ajatuksesta yli ja tajusin, että voin tehdä taidetta omista lähtökohdistani omalla tavallani, se naksautti lukot auki ja tajusin, että ehkä pystynkin tähän."

Riikka Mattinen kertoo joskus ajatelleensa, ettei voi olla kuvataiteilija koska ei osaa tehdä hienoa korkeakulttuuria. ”Kun pääsin ajatuksesta yli ja tajusin, että voin tehdä taidetta omista lähtökohdistani omalla tavallani, se naksautti lukot auki ja tajusin, että ehkä pystynkin tähän.”

Joensuussa asuva kuvataiteilija Riikka Mattinen ammentaa luovuutta 60- ja 70-luvun esineistöstä. Taiteilijan elämä on tasapainottelua oman luovan työskentelyn ja opetustöiden välillä.

Kuvataiteilija Riikka Mattinen on keräilijäsielu, jolle erilaiset esineet ovat taiteen alulle paneva voima. Mattista kiehtoo erityisesti 1960- ja 1970 -lukujen värit ja muotokieli. Oranssi onkin yksi väri, joka näkyy selkeästi Mattisen viimeisten vuosien tuotannossa.

– Aluksi oransseja esineitä kertyi minulle vahingossa muun keräilyn lomassa. Jossain vaiheessa tajusin, että niistä voisi syntyä isokin näyttelykokonaisuus, joten aloin keräämällä kerätä oransseja asioita.

Mattinen kertoo että luonnostelutyö on hänelle enimmäkseen ajattelua. Kun ajatus teoksesta on rakentunut päässä melko valmiiksi, saattaa hän ennen varsinaista työn toteutusta piirtää nopeasti luonnoksen.

– En ole koskaan ollut luonnoskirjaan piirtelijä eli henkilö, joka ottaa kirjan esiin missä vain, milloin vain ja piirtää päiväkirjamaisesti ylös ajatuksensa. Ihailen sellaisia ihmisiä, jotka tekevät niin, mutta itse rakennan kuvat pääni sisällä.

Mattisen yksi peruslähtökohta taiteen tekemisessä on monivaiheinen serigrafia. Kuva rakentuu valokuvaamalla, piirtämällä ja yhdistämällä elementit tietokoneella, minkä jälkeen hän valmistaa kuvasta valotusseulan.

– Tekniikassa pitää tietää jo aloittaessa minkälaiseen lopputulokseen tähtää. Kuvaa ei voi samalla tavalla muokata kesken työvaiheiden kuin esimerkiksi maalatessa.

Mattinen toteaa, että serigrafia vaatii pitkäjänteistä työskentelyä, ja jossain vaiheessa hän alkoikin kaivata tekniikan vastapainoksi kuvan tekemistä käsin. Viimeisimmät teokset ovatkin yhdistelmä serigrafiaa ja viivapiirrosta. Teokset ovat myös kolmiulotteisia, sillä niissä on mukana konkreettisen esine.

Ässiä hihassa

Mattinen opettaa lapsille kuvataidetta Joensuun seudun kansalaisopistossa. Hän viihtyy hyvin lasten kanssa, ja kun puhutaan lasten kuvataidekoulusta, syttyy silmiin pieni pilke.

– On hämmästyttävää, miten niinkin pienet lapset kuin nelivuotiaat ovat niin taitavia ja innokkaita tekemään taideasioita, hän iloitsee.

Mattisen opettamat lapset ovat 4–12 -vuotiaita. Isoin ikähaitari yhdessä opetettavassa ryhmässä voi olla kuusikin vuotta,  joten suuri ikähaitari tuo omat haasteensa opettamiseen ja tuntisuunnitteluun.

– Toisaalta pienessä kyläkoulussa lapset tuntevat toisensa ja toisinaan vanhimmat lapset toimivat apureina, se on ihan mukavaa, Mattinen hymyilee.

Oppituntien pituus haastaa Mattisen mukaan opettajaa kehittelemään tarpeeksi tekemistä lapsille. Oppituntien rytmittäminen on olennaisen tärkeää.

– Monta ässää pitää olla hihassa, joka kerta. Eikä se aina edes auta, hän nauraa.

Työskentely lasten parissa kuitenkin palkitsee.

– Kun lapset oppii tuntemaan, voi välilllä hassutella ja olla oma itsensä.

Teksti ja kuvat: Suvi Lyhykäinen

Riikka Mattinen

Ikä: 32

Ammatti: kuvataiteilija

Asuinpaikka: lähtöisin Joutsenosta, asuu Joensuussa

Motto: Taiteen ei tarvitse aina olla vakavaa, siitä voi nauttia ihan sellalisenaan.

Kotisivut: www.riikkamattinen.net

Lue lisää lehdestä nro 4/2016.

Share This